Syrjinnästä vapaa blogi

Hyvää tarkoittavat ihmiset ja järjestöt tapaavat aiheuttaa vilunväristyksiä. Eräs tällainen järjestö on yhdenvertaisuus.fi. Heidän eräs kampanjansa tähtää syrjinnän lopettamiseen työpaikoilla:

Syrjinnästä vapaa alue -kampanja on kaikenlaisen syrjinnän, kiusaamisen ja häirinnän vastainen tiedotuskampanja, jonka avulla organisaatiot ja työyhteisöt tuovat julki sitoutumisensa syrjimättömyyden periaatteeseen. Syrjinnästä vapaaksi alueeksi julistautuminen merkitsee syrjinnän vastustamista, siihen puuttumista sekä ihmisten yhdenvertaisuuden tunnustamista.

Julistautuminen on myös merkki työntekijöille, työnhakijoille ja asiakkaille siitä, että organisaatio toivottaa kaikki ihmiset tervetulleiksi riippumatta sukupuolesta, iästä, etnisestä taustasta, uskonnosta tai vakaumuksesta, mielipiteestä, terveydentilasta, vammaisuudesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

(Listasta todennäköisesti unohtui "taidoista".)

Tällaisten propagandakampanjoiden sietäisi jo loppua. Kaikenlaisen multikulti- ja feminismipropagandan lopullinen tulos on vain aiheuttaa sekaannusta. Saatko vähemmän rahaa kuin kollegasi? Tämän täytyy johtua ihonväristäsi, sukupuolestasi tai iästäsi! Eipä näille kampanjoille taida olla loppua näkyvissä, kun propaganda nähtävästi puree:

Yhä useampi pitkälle koulutettu nainen kokee työssään, että hänen sukupuolestaan on haittaa palkkauksessa. Koulutetuista naisista tuntuu myös muita naisia useammin, että sukupuoli haittaa uralla etenemistä. (Via Ihmissuhteet.)

Tämä siis siitä huolimatta, että sukupuoleen kohdistuvasta laajamittaisesta syrjinnästä, siis sellaisesta, joka selittäisi sen "naisen euro on 80 senttiä", ei ole todisteita. Kohta firmat eivät enää uskalla torjua työpaikkaa hakevaa vähemmistön edustajaa, vaikka tämä olisi taitojensa puolesta muita hakijoita heikompi. Hyvää tarkoittavien ihmisten mielestä tällä ei tietenkään ole mitään väliä: diversiteetti on voimavara itsessään, joka kyllä kompensoi varsinaisten taitojen puutetta.

Nämä järjestöt ovat todellisia ja niitä pyörittävät todelliset ihmiset. Joku taisi vähän aikaa sitten väittää, että Ayn Randin romaanien pahikset ovat karikatyyrejä. Hah!