Vääriä ratkaisuehdotuksia Afrikan ongelmiin

Yhä nälkäisemmäksi maailman ongelmien ratkaisemisen suhteen käyvä Martti Ahtisaari kritisoi nykyistä kehitysapupolitiikkaa. Uuden kehitysapupolitiikan painopisteeksi hän nostaisi koulutuksen:

- Vastaus on hyvin yksinkertainen. On keskityttävä työllistämään ja kouluttamaan nuoria. Tarjoamaan heille aidosti mahdollisuus kunnon työpaikkaan.

Ei ole mikään ihme, että hyvinvointivaltiossa kasvanut ehdottaisi jotain tuollaista. Täällähän yleisesti kuvitellaan, että kattava julkinen koululaitos on jokin Graalin malja, jolle kuuluu kiitos korkeasta elintasostamme eli siitä hyvinvoinnista. Näin ei tietenkään todellisuudessa ole, sillä nykyisen kaltainen, julkisen sektorin tarjoama koulutus on suhteellisen uusi tulokas markkinataloudessamme. Ennen teollista vallankumousta vuosittainen talouskasvu Euroopassa oli prosentin kymmenesosien luokkaa. Teollisen vallankumouksen seurauksena alettiin puhua jo kahden prosentin keskimääräisesti vuosittaisesta kasvuvauhdista. Suomessa (joka tuolloin kuului takapajuiseen Venäjän keisarikuntaan) tämä kehitys käynnistyi 1800-luvun lopulla markkinoiden liberalisoinnin myötä. Suomalaiset nauttivat suhteellisen korkeasta elintasosta jo kauan ennen kuin kukaan oli edes kuullut termiä hyvinvointivaltio.

Miljardien investoiminen afrikkalaisten koulutustason parantamiseen on hirveätä resurssien hukkaan heittämistä ja prioriteettien unohtamista. Vasta kun afrikkalaisissa valtioissa jyllää vapaa markkinatalous, on köyhien koulutuksen tukemisessa jotain järkeä. Koulutus ei johda niukkojen resurssien tehokkaaseen käyttöön.

YK:ssa vuonna 2000 hyväksytyt vuosituhattavoitteet tähtäävät äärimmäisen köyhyyden poistamiseen. Toistaiseksi on käynyt toisin. Iso pala monien Saharan eteläpuolisten valtioiden budjeteista lepää yhä kansainvälisen kehitysavun varassa.

Tämä toimiikin esimerkkinä moraalikadosta: Kun länsimaat syynäävät ilmaista rahaa korruptoituneille johtajille, he katsovat reformien olevan tarpeettomia; miksi parantaa paikallisia oloja, kun se johtaisi oman kukkaron autioitumiseen?

Köyhyyden poistamisessa on epäonnistuttu Afrikassa. Kiina on sen sijaan nostanut 300 miljoonaa köyhyydestä.

Tässä vaiheessa joku olisi voinut edes mainita vapaiden markkinoiden merkityksen. Monelta nähtävästi on unohtunut, että itsenäistyttyään moni afrikkalainen valtio valitsi Neuvostoliiton järjestelmän mallikseen. Maareformit sun muut sosialisoinnit johtivat sitten tietenkin miljoonia niittäneisiin nälänhätiin. Kiinassa vastaava kehitys johti kehitykseen kohti vapaampia markkinoita.

Kymmenen vuoden kuluessa maailman työmarkkinoille pyrkii 1,3 miljardia alle 30-vuotiasta nuorta, joista ImagineNations-järjestön arvion mukaan ainoastaan 300 miljoonaa kyetään työllistämään.

Kehitysapu onkin edesauttanut tätä kehitystä. Kun darwinististen paineiden ei anneta tehdä työtänsä, ylijäämäpopulaation ongelman täytyy näkyä jossakin eli lähinnä työttömyydessä, nälänhädissä ja sodissa.