Oikeus toisen omaisuuteen ja maailmanloppu

Tämä on niin perusegalitarista eurosettiä, mutta amerikkalaiset näyttävät oppivan:

"He wants to serve food and earn tips and why can't he?"

So argues Martin A. Shellist, attorney for Nikolai Grushevski, a citizen of Corpus Christi, Texas, who filed a gender-discrimination lawsuit after Hooters denied him a job as a server at the chain restaurant.

Tosin kun amerikkalainen on kyseessä, kyseessä tuskin on niinkään yhteiskunnallisen epäkohdan korjaaminen kuin mahdollisuus imeä rahaa maineikkaalta yhtiöltä. Suomessa tuskin menee kauaa, kun strippiluolan omistaja ei enää saa syrjiä strippariehdokkaita sukupuolen perusteella. Tähän suuntaan vieviä lakiehdotuksiahan sataa taivaalta kaiken aikaa.

Tuossa jutussa käydään läpi aika hyvin, miksi omistajalla tulisi olla oikeus palkata kenet tahansa. Koska kenelläkään ei voi olla mitään oikeutta työhön (oikeus työhön = oikeus toisen omaisuuteen), päätös palkata pelkästään naisia tarjoilijoiksi on omistusoikeuksien soveltamista aivan kuten sekin, kun minä päätän kenet asuntooni päästän. Hootersin tapauksessa kyse on tietenkin siitä, että mieshakija ei yksinkertaisesti ole pätevä, sillä nätit tarjoilijatytöt nimenomaan kuuluvat Hootersin brändiin. Tämän takia kyse ei ole syrjinnästä sen enempää kuin tapauksessa, jossa mekaanikkoa ei koulutuksensa perusteella palkata kemistiksi.

Tosin vapaassa markkinataloudessa (jossa valtio ei omista firmoja) tulisi "syrjinnän" jonkin ulkoisen, merkityksettömän tekijän perusteella olla vapaata. On järjetöntä olettaa, että ilman valtiota syrjintää esiintyisi runsaasti. Kilpailullisilla markkinoilla järjetöntä syrjintää harrastavat firmat karsiutuisivat automaattisesti pätevien työntekijöiden päätyessä sellaisten firmojen palkkalistoille, jotka eivät syrji ulkoisten tekijöiden perusteella.

Onneksi ällömäinen, keinotekoinen egalitarismi kostautuu ennen pitkää.

En pidä runoudesta (tai ymmärrä sitä), mutta suosikkipätkäni on T.S. Eliotin runosta The Hollow Men:

This is the way the world ends

This is the way the world ends

This is the way the world ends

Not with a bang but a whimper.

(Jotkut saattavat muistaa ylläolevan pätkän Tukikohta-minisarjan alusta.)

Runo muistuttaa demokratiasta, joka hiljalleen tuhoaa itsensä, ja kaikki tapahtuu jonkin yleisesti hyväksytyn hyvinvointi-ideologian mukaan kansan hurratessa.