eroakirkosta.fi

Sunday, January 18, 2009

GPI - aidon kehityksen mittari

Juha Tolonen ehdottaa Kaleva-lehden kolumnissa GPI:n eli Genuine Progress Indicator -mittarin käyttöönottoa hyvinvoinnin mittariksi bruttokansantuotteen kasvua kuvaavan mittarin sijaan. Vaikka bruttokansantuote per pää ei ole täydellinen mittari, on se sentään yksinkertainen ja neutraali. GPI on sitä vastoin poliittisesti latautunut mittari. Tuollaisiin orwellilaisesti nimettyihin mittareihin tulee suhtautua skeptisesti, sillä niiden laaja käyttöönotto voisi olla jopa vaarallista.

Redefining Progress -saitilla on pintapuolisesti esitelty GPI:hin sisältyviä muuttujia. Alla olevat kommenttini perustuvat siis näihin pintapuolisiin esityksiin.

Income Distribution: Both economic theory and common sense tell us that the poor benefit more from a given increase in their income than do the rich. Accordingly, the GPI rises when the poor receive a larger percentage of national income, and falls when their share decreases.

Tässä siis oletetaan aleneva rajahyöty. Tämän logiikan mukaan optimaalisin tilanne on sellainen, jossa kaikilla on yhtä paljon rahaa eli gini-kerroin on 0. Tulojen uudelleenjako vaikuttaa tietenkin insentiiveihin eli talous romahtaisi jo kauan ennen kuin tuollaiseen ääriegalitaristiseen tilanteeseen päästäisiin.

Resource Depletion: If today’s economic activity depletes the physical resource base available for tomorrow, then it is not creating well-being; rather, it is borrowing it from future generations. The GDP counts such borrowing as current income. The GPI, by contrast, counts the depletion or degradation of wetlands, forests, farmland, and nonrenewable minerals (including oil) as a current cost.

Pollution: The GDP often counts pollution as a double gain: Once when it is created, and then again when it is cleaned up. By contrast, the GPI subtracts the costs of air and water pollution as measured by actual damage to human health and the environment.


Saasteisiin liittyvät ongelmat johtuvat yleensä ulkoisvaikutuksista eli siitä, että saasteet jäävät hintamekanismin ulkopuolelle. Tämä on ongelma, joka voidaan korjata yksityistämisillä, kielloilla/rajoituksilla tai pigou-veroilla. Yksityistäminen on tietenkin tehokkain tapa tuoda saasteet hintamekanismin piiriin, mutta yksityistäminen ei aina ole vaihtoehto (esim. ilmaa ei voida yksityistää). Ulkoisvaikutusten poistaminen eli niiden tuominen hintamekanismin piiriin on tärkeää tehokkuuden ja talouskasvun kannalta, mutta se, että byrokraatit päättävät esim. metsän arvon, ei ole ratkaisu, sillä ainoastaan vapaat markkinat kykenevät määrittelemään hyödykkeiden todellisen hinnan eli hinnan, joka ottaa vaihtoehtoiskustannukset huomioon ja tasapainottaa kysynnän ja tarjonnan. Jos byrokraatit kykenisivät allokoimaan resursseja optimaalisesti, suunnitelmatalous toimisi.

Resurssien kulumisen sisällyttäminen GPI:hin on hieman outoa. Maan alla olevasta öljystä ei ole mitään hyötyä kenellekään. Öljystä on hyötyä vasta sitten, kun se otetaan käyttöön. Ainoa, mistä resurssi (raakaöljy) on tällöin pois, on tulevilta sukupolvilta, mutta jos resurssit säästetään vaikka seuraavalle sukupolvelle, olisi taas heidän käyttönsä pois tulevilta sukupolvilta. Tämän logiikan mukaan raakaöljyn tulisi jäädä pysyvästi maan alle ja se katsottaisiin plussaksi hyvinvoinnille.

Changes in Leisure Time: As a nation becomes wealthier, people should have more latitude to choose between work and free time for family or other activities. In recent years, however, the opposite has occurred. The GDP ignores this loss of free time, but the GPI treats leisure as most Americans do—as something of value. When leisure time increases, the GPI goes up; when Americans have less of it, the GPI goes down

Vapaa-ajan tarkka arvostaminen on mahdotonta. Tämän lisäksi enemmän vapaa-aikaa ei välttämättä tarkoita suurempaa hyvinvointia. Esimerkiksi se, että Euroopassa tehdään vähemmän töitä kuin USA:ssa, ei välttämättä johdu mistään muusta kuin siitä, että USA:ssa työnteko on alhaisemman verotuksen ansiosta kannattavampaa. Euroopassa marginaaliveroasteet nousevat niin koviksi, että lisätunnista saatava korvaus jää pieneksi.

Lifespan of Consumer Durables: The GDP confuses the value provided by major consumer purchases (e.g., home appliances) with the amount Americans spend to buy them. This hides the loss in well-being that results when products wear out quickly. The GPI treats the money spent on capital items as a cost, and the value of the service they provide year after year as a benefit. This applies both to private capital items and to public infrastructure, such as highways.

Jo tuo ensimmäinen lause on hyvin kyseenalainen. Jos sitä, miten paljon kuluttaja arvostaa jotain hyödykettä, ei mitata optimaalisesti sillä, miten paljon kuluttaja on siitä valmis maksamaan, niin millä mittarilla hyödykettä pitäisi pyrkiä arvostamaan? Makuasioista ei voida kiistellä.* Yleensä kestävämmät tuotteet maksavat enemmän eli halpoja mutta helposti hajoavia tuotteita ostavat preferoivat jälkimmäisiä.

Dependence on Foreign Assets: If a nation allows its capital stock to decline, or if it finances consumption out of borrowed capital, it is living beyond its means. The GPI counts net additions to the capital stock as contributions to well-being, and treats money borrowed from abroad as reductions. If the borrowed money is used for investment, the negative effects are canceled out. But if the borrowed money is used to finance consumption, the GPI declines.

Jos kuluttajat lisäävät nykyistä kulutusta tulevan kulutuksen kustannuksella, tämä johtuu siitä, että kuluttajat preferoivat nykyistä kulutusta tulevan kulutuksen sijaan. Tämän pitäminen miinuksena on vähän sama asia kuin sen pitäminen miinuksena, että suklaasta pitävä ostaa suklaata mielummin kuin jotain mistä hän pitää vähemmän kuin suklaasta.**

* & **: Vasemmistolaiset tosin eivät näe näitä minään ongelmina, sillä vasemmisto (sis. vihreät) vastustaa valinnanvapautta esimerkiksi kulutuksen suhteen. Muun muassa vihreiden suusta jatkuvasti kuulee, miten länsimaisten kuluttajien elintaso on jo "tarpeeksi korkealla". Jos he saisivat päättää, seisoisimme kaikki päivittäin jossain cooperativen jonossa jännittämässä päivittäisen hyödykeannoksemme sisältöä.

Labels: , , , , , ,

24 Comments:

Blogger Sampsa said...

GPI:ssa huomioidaan sinänsä tärkeitä asioita. Ongelmiin kuitenkin törmätään siinä vaiheessa, kun yritetään muodostaa yksi hyötyfunktio joka sisältää keskenään yhteismitattomia asioita. Eri ihmisillä on eri käsityksiä esim. siitä, kuinka montaa "yksikköä" rikoksia yksi "yksikkö" saastuttamista vastaa. Jos ylipäätään kaikki gpi:ssa mukana olevat tekijät saisikin järkevällä tavalla kvantifioitua, järkevämpää tuntuisi olevan asian tarkasteleminen monitavoitetehtävänä (ja etsiä Pareto-optimaalisia ratkaisuja).

Väität bkt:n eduiksi sen yksinkertaisuutta ja neutraaliutta. Neutraalius toki pätee, jos mittaria käytetään vertailemaan maita sen mukaan, kuinka paljon ne tuottavat tuotteita ja palveluita. Sen sijaan neutraalisuus ei päde, jos mittaria käytetään sen alkuperäisen käyttötarkoituksen ulkopuolella hyvinvoinnin mittarina. Yksinkertaisuuden vuoksi bkt saattaa ollakin vähiten huono nykyisin olemassa olevista mittareista. Tästä ei kuitenkaan seuraa se, etteikö poliittisessa päätöksenteossa pitäisi huomioida muitakin seikkoja kuin bkt:n maksimointi.

February 02, 2009 12:15 AM  
Blogger Michael Halila said...

Kuka on väittänyt että poliittisessa päätöksenteossa tulisi keskittyä BKT:n maksimointiin?

February 02, 2009 12:46 AM  
Blogger Sampsa said...

Valitettavasti tämän suuntaista ajattelua näkee liian usein. Esim. uusliberaalin politiikan kannattaminen sillä perusteella, että se kiihdyttää talouden eli bkt:n kasvua.

February 02, 2009 8:18 PM  
Blogger Mikko Sandt said...

Sen sijaan neutraalisuus ei päde, jos mittaria käytetään sen alkuperäisen käyttötarkoituksen ulkopuolella hyvinvoinnin mittarina.

Ei niin, mutta pitäisin tässäkin suhteessa BKT per päätä parempana mittarina kuin joitakin epämääräisiä hyvinvoinnin mittareita, jotka ovat alttiita kaikenlaiselle manipuloinnille.

etteikö poliittisessa päätöksenteossa pitäisi huomioida muitakin seikkoja kuin bkt:n maksimointi.

Markkinatalouden kannattajien mielestä oikeanlaista talouskasvun maksimointia on sellainen, joka tapahtuu markkinamekanismien kautta. Tässä mielessä paras tapa lisätä talouskasvua on vähentää valtion roolia. Kuten aikaisemmin argumentoin, talouskasvua syntyy kuluttajien vapaan käyttäytymisen seurauksena spontaanisti. Tällainen talouskasvun lisäämiseen tähtäävä politiikka on myös liberaalien mieleen. Mainitsemasi ns. uusliberaali politiikka pyrkii usein nimenomaan siihen, että talouskasvua syntyisi lisäämällä yksilönvapauksia. Tällöin talouskasvun kohottamiseen pyrkiminen ja liberaalien poliittiset tavoitteet ovat erottamattomia.

February 07, 2009 1:40 AM  
Blogger Sampsa said...

Taidat tarkoittaa yksilönvapauksilla pelkästään negatiivisia vapauksia ja jätät positiiviset vapaudet huomioimatta. Kuvailemassasi ideologiassa ei myöskään tietääkseni oteta kantaa siihen, miten omaisuus on jakautunut yhteiskunnassa, vaikkei kaikki vallitsevat omistussuhteet ole historiallisesti oikeutettuja.

February 16, 2009 6:43 PM  
Blogger Mikko Sandt said...

Positiiviset vapaudet eivät ole vapauksia.

miten omaisuus on jakautunut yhteiskunnassa, vaikkei kaikki vallitsevat omistussuhteet ole historiallisesti oikeutettuja.

Vapailla markkinoilla omaisuus siirtyy yhdistä käsistä toisiin vapaaehtoisten transaktioiden kautta.

En ymmärrä, mitä haet tuolla puheella jostain historiallisesta oikeutuksesta. Tarkoitatko kenties sitä, että joskus vuonna kivi ja keppi (ennen markkinataloutta) joku kapitalisti sai omaisuutta haltuunsa valtion väkivaltakoneiston avulla?

Jos näin joskus on käynyt, niin mitä merkitystä sillä on nykypäivän kannalta? Pitäisikö nykypäivän omistussuhteita lähteä muuttelemaan sen perusteella, mitä vaikkapa sata vuotta sitten tapahtui?

Tehokkuudenkaan kannalta tuossa ei olisi mitään järkeä; markkinataloudessahan alkuallokaation koostumus ei paljoa paina.

February 18, 2009 1:39 AM  
Blogger Sampsa said...

Omistussuhteiden oikeutuksen arviointi on mitä keskeisimmässä asemassa. Jos omistussuhteet eivät ole historiallisesti oikeutettuja, miksi nykyisten omistussuhteiden säilyttäminen pitäisi olla valtion keskeinen tehtävä sen sijaan että valtio tarjoaisi kaikille edes jotkin eväät menestyä elämässä?

Kuten mainitsit, valtion väkivaltakoneiston käyttäminen omiin tarkoituksiin on yksi syy vääriin omistussuhteisiin. Toinen syy on taloudellisen toiminnan ulkoisvaikutukset (mm. saasteet, luonnonvarojen käyttö) jotka on väärin tai ei ollenkaan hinnoiteltu. Kolmas syy on varastaminen/varastetuksi tuleminen (muiden kuin valtion väkivaltakoneiston toimesta). Vaikka väität, että vapailla markkinoilla omaisuus siirtyy vapaaehtoisten transaktioiden kautta, oikeassa maailmassa varkauksista tuskin päästään koskaan eroon.

En ymmärtänyt täysin väitettäsi tehokkuudesta, mutta olen sillä kannalla että tehokkaampaa on esim. taata kaikille koulutus, jolloin fiksut mutta köyhät pystyvät menestymään ja tätä kautta olemaan hyödyksi myös koko yhteiskuntaa ajatellen.

February 18, 2009 5:51 PM  
Blogger Mikko Sandt said...

miksi nykyisten omistussuhteiden säilyttäminen pitäisi olla valtion keskeinen tehtävä

Ei sen pidäkään olla keskeinen tehtävä. Valtion tulee pelkästään suojella yksilöitä muiden väkivallalta.

Historiallisesta oikeutuksesta puhuminen on edelleen turhaa. Yksikään nykyään elossa oleva ei ole vastuussa esimerkiksi 1800-luvulla tapahtuneista väärinkäytöksistä.

Ja kerropa nyt sitten, että tarkemmin ottaen mitkä omistussuhteet eivät mielestäsi ole historiallisesti oikeutettuja?

Kuten mainitsit, valtion väkivaltakoneiston käyttäminen omiin tarkoituksiin on yksi syy vääriin omistussuhteisiin.

Tähän muuten pitäisi lukea verotus: demokratia vääristää omistussuhteita siirtämällä yksityistä omaisuutta julkiseksi omaisuudeksi.

Toinen syy on taloudellisen toiminnan ulkoisvaikutukset (mm. saasteet, luonnonvarojen käyttö) jotka on väärin tai ei ollenkaan hinnoiteltu.

Johtuvat yleensä yksityisten omistusoikeuksien puutteesta eli yhteislaitumen ongelmasta.

Vaikka väität, että vapailla markkinoilla omaisuus siirtyy vapaaehtoisten transaktioiden kautta, oikeassa maailmassa varkauksista tuskin päästään koskaan eroon.

Varkauksista keskusteleminen ei ole kovin mielekästä juuri siitä mainitsemastasi syystä, että varkauksia esiintyy aina ja kaikkialla. Lainsäädäntö on jo laadittu varkauksia vastaan.

tehokkaampaa on esim. taata kaikille koulutus, jolloin fiksut mutta köyhät pystyvät menestymään ja tätä kautta olemaan hyödyksi myös koko yhteiskuntaa ajatellen.

Yhteiskunnan eduista puhuminen kannattaisi jättää vähemmälle, sillä tuossa on taas kyse epämääräisestä termistä, jonka avulla voidaan perustella mitä tahansa. Tässä tapauksessa en ymmärrä puhetta yhteiskunnan edusta, sillä koulutuksesta saatava hyöty koskee lähes pelkästään köyhää opiskelijaa eikä "yhteiskuntaa".

February 20, 2009 2:03 AM  
Blogger Sampsa said...

Outo ajatus erotella väkivalta omistussuhteiden turvaamisesta. Ainakin ajattelusi eroaa nozickilaisesta/randilaisesta ajattelusta. Eli onko muka ok, jos vien omaisuutesi mutta en fyysisesti vahingoita sinua?

Vaikka nykyiset ihmiset eivät olisikaan vastuussa aiemmin tapahtuneista vääryyksistä, aikaisemmat vääryydet vaikuttavat oleellisesti nykyihmisten tilanteisiin. Oikeutta perimiseen on perusteltu sillä, että omaisuuden oikeutetut haltijat voivat lahjoittaa omaisuuttaan muille mielensä mukaan. Kuitenkin jos omaisuus ei alunperinkään ollut oikeutettua, omaisuuden periminen ei myöskään ole ja tätä kautta nykyisillä omaisuuden haltijoilla ole perusteltua oikeutta omaisuuteen.

Vastasin jo kysymykseesi siitä, millä tavoin omistussuhteet ovat vääristyneet aikojen kuluessa (kolmea syytä, joku ehkä keksii enemmänkin näitä). Kaikkien yksittäisten tapausten luetteleminen olisi mahdotonta, mutta yksi esimerkki on Amerikassa asuvien eurooppalaisten maahanmuuttajien jälkeläiset, jotka ottivat itselleen alkuperäisväestön maat ja luonnonvarat. Itse asiassa "Anarchy, State and Utopia"-kirjassa, jossa Nozick argumentoi libertaristisen yhteiskunnan puolesta, hän itsekin toteaa vain osan vallitsevista omistussuhteista olevan historiallisesti oikeutettuja.

Se, että lainsäädäntö on nykyisin olemassa ei poista aikaisempia vääryyksiä. Eikä liioin se, että sinulla on olemassa keino jolla yhteislaitumen ongelmasta mahdollisesti päästään eroon tulevaisuudessa. Tähän liittyykin käytännöllinen ongelma libertarismin suhteen: Koska ei ole löydettävissä historiallista lähtötilannetta, jossa kaikki omistussuhteet olisivat olleet oikeutettuja, omistusoikeuksien turvaaminen väistämättä säilyttää epäoikeudenmukaisuutta maailmassa.

Yhteiskunnan edulla tuossa tapauksessa tarkoitin sitä, että koulutuksella on positiivisia ulkoisvaikutuksia, eli se hyödyttää koulutetun yksilön lisäksi myös muita tahoja.

Lopuksi vielä kysymys: Minkä kaiken verotuksen näet vääristävän omistussuhteita? Ilmeisesti et kuitenkaan kaiken, sillä aikaisimmin argumentoit pigou-verojen (haittaverojen) puolesta.

February 20, 2009 9:41 PM  
Blogger mr_Zombie said...

Historiallisesta oikeutuksesta ei yleensä kannata välittää omistusoikeuden tapauksessa. Ei ole olemassa mitään muuta toimivaa mekanismia vääryyksien oikaisemiseksi kuin antaa resurssien allokoitua vapailla markkinoilla.

Käytännössä tapahtuu aina niin, että jos poliitikoille annetaan valtaa "historiallisten vääryyksien" korjaamiseen, he eivät korjaa yhtään mitään, vaan pistävät kaikki rahat omaan taskuunsa tai jakavat kavereilleen. Tilanne ei ole yhtään sen oikeudenmukaisempi kuin mitä se alunperin oli.

Realismi on aina syytä muistaa, kun pohdiskellaan yhteiskunnallisia teorioita.

February 22, 2009 7:13 AM  
Blogger Sampsa said...

Valtion tehtävää tiettyjen positiivisten vapauksien (perustulo/toimeentulotuki, ym.) rahoittajana voi perustella juuri sillä, että historiallinen kehitys on saattanut ihmiset eriarvoisiin asemiin. Tämä on eri asia kuin mielivaltaisten vapauksien antaminen poliitikoille.

February 22, 2009 2:03 PM  
Blogger mr_Zombie said...

Positiivisia vapauksia voidaan perustella vaikka kuinka monella argumentilla. Tämä ei kuitenkaan poista sitä ikävää faktaa, että todellisuudessa positiivisten vapauksien turvaaminen on äärimmäisen hankalaa, koska poliitikot käyttävät hyväkseen niitä hivuttaakseen yhteiskuntaa yhä epäinhimillisempään holhoukseen ja valvontaan ja tuhlaavat veronmaksajien rahat.

February 22, 2009 7:15 PM  
Blogger Mikko Sandt said...

historiallinen kehitys on saattanut ihmiset eriarvoisiin asemiin.

Tällä ei ole mitään merkitystä vapaassa nyky-yhteiskunnassa. Sillä on korkeintaan merkitystä niille saamattomille, jotka käyttävät jotain tuollaista argumenttia puolustaakseen epäonnistumisiaan.

Kuitenkin jos omaisuus ei alunperinkään ollut oikeutettua, omaisuuden periminen ei myöskään ole ja tätä kautta nykyisillä omaisuuden haltijoilla ole perusteltua oikeutta omaisuuteen.

Esimerkiksi kenellä Suomessa?

Samoin minä voisin väittää, että nykyisillä sosiaalituen varassa elävillä ei ole perusteltua oikeutta omaisuuteen, sillä heidän omaisuutensa on rahoitettu valtion väkivaltamonopolin turvin.

mutta yksi esimerkki on Amerikassa asuvien eurooppalaisten maahanmuuttajien jälkeläiset, jotka ottivat itselleen alkuperäisväestön maat ja luonnonvarat.

Itse asiassa monet heimot luopuivat maistaan ihan vapaaehtoisesti. Toisaalta monet heimot luopuivat maistaan käynnistämällä sotia eurooppalaisia vastaan.

Sinänsä en pidä valitettavana, että lähes kaikki Amerikan alkuperäisväestön maa päätyi eurooppalaisten käsiin. Ajatus primitiivisistä yhteiskunnista keskellä kasvavaa eurooppalaista sivilisaatiota on yhtä kammottava kuin ajatus sharia-lain hallitsemista ghettoista keskellä Turkua.

Tietenkään en tällä tarkoita, että eurooppalaisilla olisi ollut oikeus anastaa aktiivisessa käytössä ollutta maata intiaaneilta, varsinkaan yksityisessä omistuksessa ollutta maata. Tosin yksityisomistus ei tainnut olla kovin suuressa suosiossa intiaanien keskuudessa.

Se, että lainsäädäntö on nykyisin olemassa ei poista aikaisempia vääryyksiä.

Edelleen; miksi jotain vuonna kivi ja keppi tapahtuneita vääryyksiä pitäisi nyt lähteä korjaamaan esimerkiksi sosialisoimalla sellaisten ihmisten, joilla ei ollut mitään tekemistä alkuperäisen "rikoksen" kanssa, omaisuutta?

Ehkä tärkeämpää olisi kysyä sinulta, pidätkö tätä historiallista allokaatiota jotenkin merkittävänä nykypäivän kannalta ja jos pidät, niin millä perusteella?

Ja kuten mr_Zombie sanoi, on järkevintä antaa markkinoiden allokoida resurssit huolimatta siitä, miten ne allokoitiin vuonna kivi ja keppi. Tutustu vaikkapa hyvinvointitaloustieteen perusperiaatteisiin (fundamental theorems of welfare economics).

että koulutuksella on positiivisia ulkoisvaikutuksia, eli se hyödyttää koulutetun yksilön lisäksi myös muita tahoja.

Niin hyödyttää, mutta se myös maksaa yhteiskunnalle.

Lopuksi vielä kysymys: Minkä kaiken verotuksen näet vääristävän omistussuhteita? Ilmeisesti et kuitenkaan kaiken, sillä aikaisimmin argumentoit pigou-verojen (haittaverojen) puolesta.

Pigou-verot tehostavat markkinoiden toimintaa tuodessaan markkinamekanismien ulkopuolista toimintaa markkinamekanismien piiriin. Lähes kaikki muu verotus vääristää taloutta muun muassa vaikuttamalla insentiiveihin.

February 23, 2009 2:08 AM  
Blogger Sampsa said...

"..korkeintaan merkitystä niille saamattomille.."

Mikko, yritähän rauhoittua, ad hominem argumentit eivät johda mihinkään.

"Esimerkiksi kenellä Suomessa?"

Aikaisemmin sanoin jo, että yksi esimerkki on se, kun negatiivisia ulkoisvaikutuksia ei ole hinnoiteltu oikein. Esim. raskaan savupiipputeollisuusyritysten osakkeenomistajat, jotka ovat vaurastuneet mutta samalla turmelleet ympäristöä.

"miksi jotain vuonna kivi ja keppi tapahtuneita vääryyksiä pitäisi nyt lähteä korjaamaan esimerkiksi sosialisoimalla sellaisten ihmisten, joilla ei ollut mitään tekemistä alkuperäisen "rikoksen" kanssa, omaisuutta?"

Siitä yksinkertaisesta syystä, ettei omistusoikeudelle ole oikeutusta. Rautalangasta vääntäen: pankkiryöstäjä ei jää kiinni, ja hänen lapsensa perii miljoona euroa. Tämän jälkeen lapsi vaatii, että yhteiskunta turvaisi hänen omaisuutensa koska hän on syytön alkuperäiseen ryöstöön.

"pidätkö tätä historiallista allokaatiota jotenkin merkittävänä nykypäivän kannalta"

Pidän. Hyvinvointitaloustieteen ensimmäinen teoreema pohjautuu oletukseen, että markkinat toimivat tehokkaasti. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Toisekseen, vaikka oletus markkinoiden tehokkuudesta pätisikin, ensimmäinen teoreema sanoo ainoastaan, että resurssien jaossa päädytään pareto-optimaaliseen ratkaisuun. Kuitenkin jos oletetaan, että rahan suhteen pätee vähenevä rajahyöty, hyvinvoinnin suhteen suuri merkitys on sillä, miten varallisuus on jakautunut ihmisten kesken.

Toinen teoreema puolestaan sanoo, että ainakin periaatteessa tehokas lopputulos voidaan saavuttaa kertaluontoisen varojen uudelleen jaon kautta.

February 23, 2009 8:25 PM  
Blogger Mikko Sandt said...

Jos tähän tulee vielä vastauksia, niin tiedoksi etten pääse lukemaan niitä ennen viikonloppua.

ad hominem argumentit eivät johda mihinkään.

Kyseessähän ei ollut ad hominem.

Esim. raskaan savupiipputeollisuusyritysten osakkeenomistajat, jotka ovat vaurastuneet mutta samalla turmelleet ympäristöä.

Jos ympäristö ei ole kuulunut kenellekään, ei kenenkään omistusoikeuksia ole rikottu. Toisaalta jos ympäristö kuuluu "yhteiskunnalle", luulisi myös saastuttajalla olevan jonkinlainen oikeus ympäristön käyttöön. Tästähän on myös hyötyä yhteiskunnalle, mutta sinä et nähtävästi näe muuta kuin saastuttamisen haitat.

Rautalangasta vääntäen: pankkiryöstäjä ei jää kiinni, ja hänen lapsensa perii miljoona euroa.

Jos sinulla on todisteita jostain tuollaisesta yksittäistapauksesta, niin käräjille vaan. Ei tämän takia tarvitse summittaisesti lähteä uudelleenjakamaan jokaisen yksilön omaisuutta.

Hyvinvointitaloustieteen ensimmäinen teoreema pohjautuu oletukseen, että markkinat toimivat tehokkaasti. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole.

Tuollaisia argumentteja kuulee usein. Markkinat toimivat kuitenkin usein riittävän tehokkaasti. Yleensä poikkeamia täydellisestä tehokkuudesta käytetään tekosyinä valtion interventioille, vaikka nimenomaan valtion interventiot olisivat tehottomuuksien syynä. Tehokkuutta voidaan tietenkin pyrkiä parantamaan esimerkiksi valtion omistuksia karsimalla.

Kuitenkin jos oletetaan, että rahan suhteen pätee vähenevä rajahyöty, hyvinvoinnin suhteen suuri merkitys on sillä, miten varallisuus on jakautunut ihmisten kesken.

Minkä "hyvinvoinnin"? Kyllähän joitain hyvinvointifunktioita voi kuka tahansa muokata siten, että ne vastaavat joidenkin ääriutilitaristien käsityksiä hyvinvoinnista.

Käsittelin tätä pointtia jo tuossa alkuperäisessä postauksessa.

että ainakin periaatteessa tehokas lopputulos voidaan saavuttaa kertaluontoisen varojen uudelleen jaon kautta.

Sinä et tietenkään tällaista voisi hyväksyä; uusi tilanne olisi omistussuhteiden oikeutuksen kannalta vielä enemmän päin helvettiä, sillä jokaisen omaisuus olisi tässä uudessa tilanteessa tulos varkaudesta.

February 23, 2009 9:10 PM  
Blogger Sampsa said...

"Jos sinulla on todisteita jostain tuollaisesta yksittäistapauksesta, niin käräjille vaan"

Tarkoitukseni ei alunperinkään ollut kuvata tiettyä yksittäistapausta vaan todeta että vääryyksiä on tapahtunut kautta historian ja tulee jatkossakin tapahtumaan.

"Markkinat toimivat kuitenkin usein riittävän tehokkaasti"

Markkinoiden vapauttaminen on monessa tapauksessa hyvä vaihtoehto, mutta tästä ei seuraa että se olisi paras vaihtoehto aina ja kaikkialla. Ajatuskokeena voit miettiä, miten teorian markkinavoimien hyvyydestä voisi falsifioida. Jos et keksi, kyseessä on enemmänkin dogmi kuin tieteellinen teoria.

"Minkä "hyvinvoinnin"? Kyllähän joitain hyvinvointifunktioita voi kuka tahansa muokata siten, että ne vastaavat joidenkin ääriutilitaristien käsityksiä hyvinvoinnista."

Saman hyvinvoinnin, jonka mittariksi sinä esitit bkt:ta/henkilö. Rahan vähenevää rajahyötyä käytetään ihan yleisesti talousteoriassa. Sitä paitsi varallisuuden uudelleen jaon rikkailta köyhille puolesta puhuminen ei tarkoita sitä, että haluaisi kaikki varallisuuserot nollaan, sillä ongelma insentiivien kanssa on ihan yleisesti tiedossa.

"Sinä et tietenkään tällaista voisi hyväksyä; uusi tilanne olisi omistussuhteiden oikeutuksen kannalta vielä enemmän päin helvettiä, sillä jokaisen omaisuus olisi tässä uudessa tilanteessa tulos varkaudesta."

Pointtini on koko ajan ollut se, että kaikkien historiallisten vääryyksien korjaaminen oikeudenmukaisella tavalla nykyään on mahdotonta. Se mitä voidaan tehdä on tarjota kaikille tietyt positiiviset vapaudet, vaikka se tarkoittaisi joidenkin kohdalla oikeutetun omaisuuden viemistä.

February 23, 2009 10:59 PM  
Blogger mr_Zombie said...

"Ajatuskokeena voit miettiä, miten teorian markkinavoimien hyvyydestä voisi falsifioida. Jos et keksi, kyseessä on enemmänkin dogmi kuin tieteellinen teoria."

Eikös tämä ole ihan helppo homma? Annetaan markkinoiden hoitamat tehtävät valtiolle ja katsotaan, kumpi tekee ne paremmin. Ja tätähän on itseasiassa kokeiltu huomattavasti enemmän kuin vapaita markkinoita, karmein seurauksia. Miljoonia kuolleita ihmisiä sodissa ja nälänhädissä. Köyhyyttä, orjuutta, korruptiota!

"Pointtini on koko ajan ollut se, että kaikkien historiallisten vääryyksien korjaaminen oikeudenmukaisella tavalla nykyään on mahdotonta. Se mitä voidaan tehdä on tarjota kaikille tietyt positiiviset vapaudet, vaikka se tarkoittaisi joidenkin kohdalla oikeutetun omaisuuden viemistä."

Ja minä kun ymmärsin, että haluat päästä eroon omistusoikeudesta kokonaan, koska katsot sen olevan epäoikeudenmukaista.

Noh, vaikka niin ei olisikaan, niin en ole vielä oikein ymmärtänyt, miten omistusoikeuden historiallisesta epäoikeudenmukaisuudesta voitaisiin päästä positiivisiin oikeuksiin. Ja miten siitä varsinkin voidaan päästä vain ja ainoastaan joihinkin tiettyihin positiivisiin oikeuksiin ja jättää perustelematta esimerkiksi orjuus.

February 24, 2009 5:04 AM  
Blogger Sampsa said...

"Eikös tämä ole ihan helppo homma? Annetaan markkinoiden hoitamat tehtävät valtiolle ja katsotaan, kumpi tekee ne paremmin. Ja tätähän on itseasiassa kokeiltu huomattavasti enemmän kuin vapaita markkinoita, karmein seurauksia. Miljoonia kuolleita ihmisiä sodissa ja nälänhädissä. Köyhyyttä, orjuutta, korruptiota!"

Vaihtoehto täysin vapaille markkinoille ei ole täysin säännellyt markkinat, vaan markkinoiden ja valtion yhteispeli. Vääränlaisia vastakkainasetteluja tyyliin Pohjois- vs. Etelä-Korea tai Länsi- vs. Itä-Saksa näkee liian usein.

"Ja minä kun ymmärsin, että haluat päästä eroon omistusoikeudesta kokonaan, koska katsot sen olevan epäoikeudenmukaista."

Tätä en väittänyt, toivottavasti asia nyt selkiintyi :)

"Noh, vaikka niin ei olisikaan, niin en ole vielä oikein ymmärtänyt, miten omistusoikeuden historiallisesta epäoikeudenmukaisuudesta voitaisiin päästä positiivisiin oikeuksiin."

Normatiivisia väitteitä (se, miten asioiden tulisi olla) ei voida johtaa puhtaasti kuvailevista väitteistä. Tämä pätee niin positiivisille oikeuksille kuin väitteelle, jonka mukaan valtion tehtävä on ainoastaan negatiivisten oikeuksien turvaaminen.

"Ja miten siitä varsinkin voidaan päästä vain ja ainoastaan joihinkin tiettyihin positiivisiin oikeuksiin ja jättää perustelematta esimerkiksi orjuus."

Erottaisin tässä kohtaa itsensä omistamisen (self ownership) käsitteen varallisuuden omistamisesta. Vasemmistolibertaristit sekä markkinalibertaristit (tässä ketjussa olen tähän saakka tarkoittanut libertaristeillä markkinalibertaristejä) ovat yhtä mieltä siitä, että orjuus rikkoo itsensä omistamisen periaatetta. Sen sijaan erimielisyydet syntyvät siitä, mikä on oikea tapa jakaa omaisuus.

February 24, 2009 9:58 AM  
Blogger mr_Zombie said...

"Vaihtoehto täysin vapaille markkinoille ei ole täysin säännellyt markkinat, vaan markkinoiden ja valtion yhteispeli. Vääränlaisia vastakkainasetteluja tyyliin Pohjois- vs. Etelä-Korea tai Länsi- vs. Itä-Saksa näkee liian usein."

Mutta tässä olikin kyse teoreettisesta falsifiointikeinosta. Ainakin teoreettisella tasolla vaihtoehto täysin vapaille markkinoille on täysin säännellyt markkinat. Näistä kahdesta valittaessa ei ole kovin hankalaa nähdä, että vapaa markkinatalous on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin suunnitelmatalous. Sekataloudet ovat hankalia teoreettisella tasolla, koska niissä voi olla ääretön määrä erilaisia muuttujia, jotka vaikuttavat lopputulokseen (valtion harjoittaman sääntelyn laajuus ja laatu voi olla mitä tahansa).

Käytännössä ei tietenkään ole olemassa täysin vapaita markkinoita tai täysiä suunnitelmatalouksia, jolloin on parasta vertailla sellaisia talouksia, jotka ovat mahdollisimman lähellä jompaa kumpaa ääripäätä. Siksi Koreoiden tai Saksojen vertailu on hedelmällistä.

"Normatiivisia väitteitä (se, miten asioiden tulisi olla) ei voida johtaa puhtaasti kuvailevista väitteistä. Tämä pätee niin positiivisille oikeuksille kuin väitteelle, jonka mukaan valtion tehtävä on ainoastaan negatiivisten oikeuksien turvaaminen."

Viittasin itse aikaisemmin kirjoittamaasi:

"Pointtini on koko ajan ollut se, että kaikkien historiallisten vääryyksien korjaaminen oikeudenmukaisella tavalla nykyään on mahdotonta. Se mitä voidaan tehdä on tarjota kaikille tietyt positiiviset vapaudet, vaikka se tarkoittaisi joidenkin kohdalla oikeutetun omaisuuden viemistä."

Jos historiallisia vääryyksiä ei kyetä korjaamaan oikeudenmukaisesti, niin miksi niitä ylipäätään pitäisi pyrkiä korjaamaan? Siinähän vain tulee uusia mahdollisuuksia tehdä uusia virheitä ja aiheuttaa yhä suurempaa epäoikeudenmukaisuutta. Käytännössä poliitikot ovat keskimäärin ihan tyhmiä, eivätkä kykene ymmärtämään esimerkiksi oikeudenmukaisuuden käsitettä, ja päätyvät varastamaan ihmisiltä enemmän omaisuutta sekä holhoamaan ja orjuuttamaan heitä.

March 01, 2009 9:12 PM  
Blogger Sampsa said...

"Mutta tässä olikin kyse teoreettisesta falsifiointikeinosta."

Muotoilen kysymykseni paremmin: Minkä laajuinen markkinahäiriö saisi aikaan sen, että hylkäisit käsityksen että vapaat markkinat on paras vaihtoehto aina ja kaikkialla, ja että valtion toiminta on aina pahasta? Libertaarien perusvastaushan on se, ettei syynä tehottomuuksiin olleet markkinat vaan valtion toiminta (koska kyseessä on sekatalous).

"Näistä kahdesta valittaessa ei ole kovin hankalaa nähdä, että vapaa markkinatalous on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin suunnitelmatalous."

Entä sitten? Ei kukaan ole väittänytkään, että suunnitelmatalous olisi parempi. Siitä, että yksi ääripää on todettu huonoksi järjestelmäksi, ei seuraa että paras mahdollinen vaihtoehto löytyisi toisesta ääripäästä.

"Jos historiallisia vääryyksiä ei kyetä korjaamaan oikeudenmukaisesti, niin miksi niitä ylipäätään pitäisi pyrkiä korjaamaan? Käytännössä poliitikot ovat keskimäärin ihan tyhmiä, eivätkä kykene ymmärtämään esimerkiksi oikeudenmukaisuuden käsitettä, ja päätyvät varastamaan ihmisiltä enemmän omaisuutta sekä holhoamaan ja orjuuttamaan heitä."

Varallisuudensiirtoja rikkailta köyhille voidaan perustella utilitarismin ja egalitarismin avulla, kuten varmasti tiedät. Ovatko poliitikot mielestäsi sen takia tyhmiä, etteivät jaa samaa (libertaaria) käsitystä oikeudenmukaisuudesta kanssasi?

March 02, 2009 1:05 AM  
Blogger Mikko Sandt said...

Tarkoitukseni ei alunperinkään ollut kuvata tiettyä yksittäistapausta vaan todeta että vääryyksiä on tapahtunut kautta historian ja tulee jatkossakin tapahtumaan.

Niin onkin ja niin tuleekin. Juuri tätä varten meillä on oikeuslaitos.

Ajatuskokeena voit miettiä, miten teorian markkinavoimien hyvyydestä voisi falsifioida.

Tähän tulikin jo hyvä vastaus.

Saman hyvinvoinnin, jonka mittariksi sinä esitit bkt:ta/henkilö.

Esitit aiemmin tällaista: "hyvinvoinnin suhteen suuri merkitys on sillä, miten varallisuus on jakautunut ihmisten kesken."

Miten siis mittaat tällaista hyvinvointia? Jos oletetaan rahan aleneva rajahyöty, niin päästään ääriegalitaristiseen tilanteeseen. Kuten itsekin myönsit, tähän tilanteeseen päätyminen kuitenkin tuhoaisi insentiivit, ja "yhteinen kirstu" kutistuisi aika pieneksi.

Tuloerojen kasvuhan voi lisätä hyvinvointia, jos rikkaiden varallisuuden lisääminen esimerkiksi pääomaveroa keventämällä johtaa siihen, että tuhannet työllistyvät ja kaikkien tuloluokkien tulotaso nousee. Vai sisältyykö sinun hyvinvoinnin määritelmääsi jokin kateusmuuttuja, joka vaikuttaa negatiivisesti hyvinvointiin tuloerojen kasvaessa?

Pointtini on koko ajan ollut se, että kaikkien historiallisten vääryyksien korjaaminen oikeudenmukaisella tavalla nykyään on mahdotonta. Se mitä voidaan tehdä on tarjota kaikille tietyt positiiviset vapaudet, vaikka se tarkoittaisi joidenkin kohdalla oikeutetun omaisuuden viemistä.

Two wrongs don't make a right.

Tähän voisi vielä lisätä, että vaikka olisit sitä mieltä, että valtio on moraalisesti velvollinen tarjoamaan joitain oikeuksia repimällä niitä toisten selkärangasta, niin tämän ei pitäisi tarkoittaa, että valtio myös oikeasti kykenee näitä oikeuksia tarjoamaan vapaita markkinoita tehokkaamin.

March 02, 2009 2:43 AM  
Blogger Sampsa said...

"Jos oletetaan rahan aleneva rajahyöty, niin päästään ääriegalitaristiseen tilanteeseen. Kuten itsekin myönsit, tähän tilanteeseen päätyminen kuitenkin tuhoaisi insentiivit, ja "yhteinen kirstu" kutistuisi aika pieneksi."

Ei, ei, ei.. Sekoitat dynaamisen ja staattisen optimoinnin. Tehtävänä ei ole optimoida tilannetta ainoastaan yhdellä aika-askeleella vaan pikemminkin integroida hyötyfunktiota ajan yli. Vaikka käytetään monotonisesti kasvavaa hyötyfunktiota, jonka toinen derivaatta < 0, tästä ei seuraa että systeemin paras hallintastrategia olisi pyrkiä tasaamaan varallisuus täydellisesti.

"Tuloerojen kasvuhan voi lisätä hyvinvointia, jos rikkaiden varallisuuden lisääminen esimerkiksi pääomaveroa keventämällä johtaa siihen, että tuhannet työllistyvät ja kaikkien tuloluokkien tulotaso nousee."

Niin voikin, mutta en silti vetäisi johtopäätöstä että näin tapahtuu aina.

"Tähän voisi vielä lisätä, että vaikka olisit sitä mieltä, että valtio on moraalisesti velvollinen tarjoamaan joitain oikeuksia repimällä niitä toisten selkärangasta, niin tämän ei pitäisi tarkoittaa, että valtio myös oikeasti kykenee näitä oikeuksia tarjoamaan vapaita markkinoita tehokkaamin."

Joitain valtion tarjoamia palvelujahan onkin yksityistetty, mutta tämä on jo toinen kysymys. Vaikka ainoa valtion tarjoama palvelu olisi järjestyksen turvaaminen, joidenkin selkänahasta tämäkin pitäisi repiä.

March 02, 2009 6:16 PM  
Blogger Mikko Sandt said...

Vaikka ainoa valtion tarjoama palvelu olisi järjestyksen turvaaminen, joidenkin selkänahasta tämäkin pitäisi repiä.

Totta, mutta ne liberaalit, jotka pitävät järjestyksenvalvontaa valtiolle kuuluvana toimena, perustelevat tätä nimenomaan negatiivisten vapauksien (eli vapauksien) kannalta. Tällä ei siis pyrittäisi takaamaan mitään "oikeutta terveydenhuoltoon" tai muuta vaastaavaa, joka ei kuulu vapauden piiriin.

Niin voikin, mutta en silti vetäisi johtopäätöstä että näin tapahtuu aina.

Niin, sitä varten pistin siihen sen sanan voi.

Tehtävänä ei ole optimoida tilannetta ainoastaan yhdellä aika-askeleella vaan pikemminkin integroida hyötyfunktiota ajan yli.

Väistit kysymyksen, eli miten yleensä mittaisit hyvinvointia? Politiittisia päätöksiä kun pitäisi tehdä nyt, enkä ainakaan minä laskisi politiikan pitkän aikavälin toimivuutta jonkin dynaamisen optimointitehtävän varaan.

March 08, 2009 3:04 AM  
Blogger Sampsa said...

"Totta, mutta ne liberaalit, jotka pitävät järjestyksenvalvontaa valtiolle kuuluvana toimena, perustelevat tätä nimenomaan negatiivisten vapauksien (eli vapauksien) kannalta. Tällä ei siis pyrittäisi takaamaan mitään "oikeutta terveydenhuoltoon" tai muuta vaastaavaa, joka ei kuulu vapauden piiriin."

Ihmisten vapauksista ja oikeuksista voidaan olla eri mieltä, esim. YK:n ihmisoikeusjulistuksessa tunnustetaan myös muita kuin negatiivisia vapauksia. Libertaarit monesti perustelevat negatiivisia vapauksia luonnonoikeuksina. Kuitenkin se, että eri ihmisillä on eri käsityksiä ihmisoikeuksista puhuu sen puolesta, etteivät oikeudet ole luonnonlakeja vaan ihmisten kehittämiä konstruktioita. Ja koska ihmiset ovat eri mieltä siitä, mitä oikeuksiin ja vapauksiin kuuluu, demokraattisessa yhteiskunnassa asia on kansan päätettävissä.

"Väistit kysymyksen, eli miten yleensä mittaisit hyvinvointia?"

Ensimmäisessä kommentissani sanoin: "GPI:ssa huomioidaan sinänsä tärkeitä asioita. Ongelmiin kuitenkin törmätään siinä vaiheessa, kun yritetään muodostaa yksi hyötyfunktio joka sisältää keskenään yhteismitattomia asioita."

Olen siis sillä kannalla, että hyvinvointia ei pitäisi typistää yhteen ainoaan lukuarvoon, vaan että meillä pitäisi olla useampi mittari asian kuvaamiseen. Lisäksi pitää tiedostaa, ettemme pysty edes kvantifioimaan kaikkia tekijöitä (esim. puhtaan ilman merkitystä). Kuitenkin jos emme huomioi näitä tekijöitä hyvinvointimittaristossamme, teemme implisiittisen oletuksen ettei näillä tekijöillä ole lainkaan merkitystä!

En ole perehtynyt asiaan riittävästi, jotta voisin antaa tarkan listan kaikista hyvinvointiin vaikuttavista tekijöistä, mutta mielestäni gpi:n kehittämisessä ollaan oikeilla jäljillä siinä että tiedostetaan muidenkin tekijöiden kuin bkt:n vaikutus.

Tämäntyyppisestä lähestymistavasta voi ehkä sanoa, että se on liian monimutkainen. Kuitenkin hyvinvointi käsitteenä on myös monimutkainen, joten miten voisimme kuvitella että sitä pystyisi kuvaamaan riittävän hyvin yksinkertaisella mittarilla?

"Politiittisia päätöksiä kun pitäisi tehdä nyt, enkä ainakaan minä laskisi politiikan pitkän aikavälin toimivuutta jonkin dynaamisen optimointitehtävän varaan."

En väittänytkään, että tässä pitäisi lähteä formuloimaan optimointitehtävää, vaan olennaista tuossa yhteydessä oli hahmottaa ongelman dynaaminen luonne.

March 10, 2009 12:05 AM  

Post a Comment

Links to this post:

Create a Link

<< Home