Why the North might want war

Many are asking what could North Korea possibly gain from an all-out war, a war that'd certainly lead to its own destruction. If North Korea really wants to provoke a war, it will be because of this:

(The Washington Post)

Their military equipment is at least fifty years old, nearing or way past its "best before" date. Soon it will be of little use and North Korea has absolutely no money (or anything for that matter) to obtain new equipment. And, with the Soviet Union long gone, they've got no real friends either. Combine this with the fact that the North Korean regime probably truly believes that the United States and South Korea are out to get them, just waiting for the right moment to invade, and you end up with a regime that believes it's running out of time. Either they set off what they believe to be inevitable now that they still have the initiative, or they wait and watch their (largely imaginary) military prowess decay and fade away, leaving behind a carcass of a country, to be consumed by the vulturous America and South Korea.

So yes, in the crazy, self-induced world the North Korean regime lives in, a war would make sense.

China is not a model

The Economist has another typical article that degenerates into treating China with words like "ooh" and "aah". First the article lists economic and political similarities between the US and the EU and then starts drawing comparisons to China, implying that the Chinese government (or any authoritarian regime) could cope with financial crises more effectively than "dysfunctional" democracies. Maybe, but let's not start treating China as some kind of a model until comparisons between the West and China become valid. Despite the fact that the Chinese GDP soon catches up with that of the US, their current GDP per capita is less than one tenth of that of the US. The time to start drawing comparisons is when the Communist party has made it possible for the Chinese to enjoy Western levels of prosperity. With their current political and economic system there's no chance of that happening.

There's one good point there though: "Every year China continues to grow, the case that countries need to be democracies in order to become wealthy and developed becomes more tenuous."

Of course, this is nothing new. During the Cold War many 3rd world countries adopted the Soviet system as an economic model. What failed them was not any lack of democracy but the centrally-planned economic system that China has now somewhat abandoned. Even in the West many countries were economically liberal before they were politically liberal. It was the wealth brought on by Capitalism that made people in the West demand more political liberties. This is also what makes the Chinese leadership so nervous.

It is Capitalism that brings stability in the first place because materially well-off people have a lot to lose if they resort to petty factionalism. (No wonder then that Communist revolutions took place exactly where Marx least expected them.) This is why democratic countries that have been made prosperous by Capitalism are stable while attempts to introduce democracy prior to Capitalism tend to result in failures.

Vääriä ratkaisuehdotuksia Afrikan ongelmiin

Yhä nälkäisemmäksi maailman ongelmien ratkaisemisen suhteen käyvä Martti Ahtisaari kritisoi nykyistä kehitysapupolitiikkaa. Uuden kehitysapupolitiikan painopisteeksi hän nostaisi koulutuksen:

- Vastaus on hyvin yksinkertainen. On keskityttävä työllistämään ja kouluttamaan nuoria. Tarjoamaan heille aidosti mahdollisuus kunnon työpaikkaan.

Ei ole mikään ihme, että hyvinvointivaltiossa kasvanut ehdottaisi jotain tuollaista. Täällähän yleisesti kuvitellaan, että kattava julkinen koululaitos on jokin Graalin malja, jolle kuuluu kiitos korkeasta elintasostamme eli siitä hyvinvoinnista. Näin ei tietenkään todellisuudessa ole, sillä nykyisen kaltainen, julkisen sektorin tarjoama koulutus on suhteellisen uusi tulokas markkinataloudessamme. Ennen teollista vallankumousta vuosittainen talouskasvu Euroopassa oli prosentin kymmenesosien luokkaa. Teollisen vallankumouksen seurauksena alettiin puhua jo kahden prosentin keskimääräisesti vuosittaisesta kasvuvauhdista. Suomessa (joka tuolloin kuului takapajuiseen Venäjän keisarikuntaan) tämä kehitys käynnistyi 1800-luvun lopulla markkinoiden liberalisoinnin myötä. Suomalaiset nauttivat suhteellisen korkeasta elintasosta jo kauan ennen kuin kukaan oli edes kuullut termiä hyvinvointivaltio.

Miljardien investoiminen afrikkalaisten koulutustason parantamiseen on hirveätä resurssien hukkaan heittämistä ja prioriteettien unohtamista. Vasta kun afrikkalaisissa valtioissa jyllää vapaa markkinatalous, on köyhien koulutuksen tukemisessa jotain järkeä. Koulutus ei johda niukkojen resurssien tehokkaaseen käyttöön.

YK:ssa vuonna 2000 hyväksytyt vuosituhattavoitteet tähtäävät äärimmäisen köyhyyden poistamiseen. Toistaiseksi on käynyt toisin. Iso pala monien Saharan eteläpuolisten valtioiden budjeteista lepää yhä kansainvälisen kehitysavun varassa.

Tämä toimiikin esimerkkinä moraalikadosta: Kun länsimaat syynäävät ilmaista rahaa korruptoituneille johtajille, he katsovat reformien olevan tarpeettomia; miksi parantaa paikallisia oloja, kun se johtaisi oman kukkaron autioitumiseen?

Köyhyyden poistamisessa on epäonnistuttu Afrikassa. Kiina on sen sijaan nostanut 300 miljoonaa köyhyydestä.

Tässä vaiheessa joku olisi voinut edes mainita vapaiden markkinoiden merkityksen. Monelta nähtävästi on unohtunut, että itsenäistyttyään moni afrikkalainen valtio valitsi Neuvostoliiton järjestelmän mallikseen. Maareformit sun muut sosialisoinnit johtivat sitten tietenkin miljoonia niittäneisiin nälänhätiin. Kiinassa vastaava kehitys johti kehitykseen kohti vapaampia markkinoita.

Kymmenen vuoden kuluessa maailman työmarkkinoille pyrkii 1,3 miljardia alle 30-vuotiasta nuorta, joista ImagineNations-järjestön arvion mukaan ainoastaan 300 miljoonaa kyetään työllistämään.

Kehitysapu onkin edesauttanut tätä kehitystä. Kun darwinististen paineiden ei anneta tehdä työtänsä, ylijäämäpopulaation ongelman täytyy näkyä jossakin eli lähinnä työttömyydessä, nälänhädissä ja sodissa.

Shortages of Wives and Rabbits

The wonders of "social planning" (the so called "one-child policy") under Communism never cease to amaze me. Governments better leave both social and economic planning to private individuals:

"Chinese facing shortage of wives"

"China will have 30 million more men of marriageable age than women by 2020, making it difficult for them to find wives, according to a national report. " -BBC

And another sad example of the widely known fact that governments can't calculate:

"North Korea Seeks Giant Rabbits for Meat Production to Alleviate Food Shortage"

"A German pensioner who won a prize and worldwide fame for breeding his country’s largest rabbit — Robert, a 10.5kg (23lb) bruiser the size of a dog — has been offered an unusual opportunity to exploit his talents overseas."

"Karl Szmolinsky has been given a contract by North Korea to supply giant rabbits to help to boost meat production in the reclusive Communist country, which is suffering severe food shortages. The only problem is that such huge rabbits consume vast quantities of food themselves as they grow."

Guess which is the next country to report problems concerning the classic economic calculation problem? Yap - it's the Hugo Land.

Kiina ja Smash ASEM

"Solidarity with Asian peoples against CORPORATE greed and destruction".

Noin luki Smash ASEM -mielenosoittajien kylteissä. Eikö Kiinan maaseudun ongelma ole nimenomaan kapitalististen riistofirmojen puute? Kiinan maaseudun kommuunit ovat lähempänä näiden sosialistianarkistien unelmayhteiskuntaa kuin hyvinvointi-Suomi.
Kiinan kaupunkien ja maaseudun elintasoerot ovat valtavat. Siinä missä kaupungeissa harjoitetaan mietoa kapitalismia kohtalaisen laajalti, sinnitellään maaseudulla vielä sosialismin nimeen. "Corporate greed" on nimenomaan se, mitä Kiinan köyhät talonpojat tarvitsevat. Miljoonat kiinalaiset muuttavat vuosittain maaseudun köyhyydestä työskentelemään ilkeiden kapitalistien riistofirmoihin Shanghaissa, Pekingissä, Tianjinissa jne.
"Tiedostavien" nuorten tulisi käyttää energiansa kapitalismin saamiseksi Kiinan maaseudulle. Vapaa markkinatalous on nostanut satoja miljoonia kiinalaisia köyhyysrajan yläpuolelle alle 20 vuodessa.