eroakirkosta.fi

Tuesday, November 27, 2007

Sosialismin toimivuus ei riipu ihmisluonnosta

Sosialismista puhuttaessa jotkut tulevat maininneeksi, että sosialismi voisi jopa toimia, jos ihmiset olisivat luonnostaan altruisteja eivätkä darwinisteja. Tämä ei tietenkään ole totta: suunnitelmatalouden toimivuuden kannalta on yhdentekevää, ovatko ihmiset luonnostaan altruisteja.

Markkinatalouden toimivuus (meidän nykyinen, korkea elintasomme) perustuu tehokkuuteen, jolla niukkoja resursseja allokoidaan. Kysynnän ja tarjonnan määräämät hinnat ovat "oikeita" hintoja, sillä ne perustuvat niukkuudelle. Poliitikkojen määräämät hinnat ovat poliittisia päätöksiä, jotka eivät perustu millekään. Tämän takia byrokraattien asettamat hinnat eivät tarjoa informaatiota resurssien suhteellisesta niukkuudesta. Koska sosialistitalouksissa ei hintamekanismin puutteen takia tunneta voittoja ja tappioita, voi jokin valtion suunnitteluvirasto käyttää vuodesta toiseen sata (kuvitteellinen niukkuuden määräämä maksimi) tuotannontekijää kymmenen tikkukaramellin tuottamiseen. Samanaikaisesti kapitalistinen talous saattaa käyttää sadasta tuotannontekijästä ainoastaan viisi viidenkymmenen tikkukaramellin tuottamiseen, ja muut tuotannontekijät vapautuvat johonkin muuhun käyttöön. Seurauksena elintaso nousee, kun tehokkuudesta johtuen ylimääräisiä resursseja vapautuu muuhun tuotantoon. Sosialistalous saa kymmenen tikkukaramellia, kapitalistitalous saa viisikymmentä tikkukaramelliä, tietokoneita, pleikkareita, guage kolmosia ja mäkkäreitä. Koska sosialistitaloudessa ei tunneta voittoja ja tappioita, ei heille ilmaannu mitään syytä tehostaa tuotantoa. Hintamekanismin puute siis johtaa siihen, että tuottajilla ei ole tarvittavaa informaatiota. Samasta syystä niukat resurssit käytetään tuhlaillen loppuun (tai ei käytetä ollenkaan, vaikka se olisi rationaalista). Koska öljylähteen ehtyminen ei näy hinnoissa, loppuu öljyntulo ennen aikojaan ilman että öljyn hinnan nousu olisi johtanut vaihtoehtoisen energialähteen valjastamiseen yleiseen käyttöön.
Kapitalistisessa taloudessa tehdas A saattaa keksiä jonkin uuden tavan tuottaa, mikä tehostaa tuotantoa ja lisää voittoja. Tämän seurauksena myös tehtaat B & C tehostavat tuotantoaan. Tähän joku voisi väittää, että silloinhan ihmisluonnossa on jokin vikana, jos ainoastaan voitonmaksimointi saa yksilöt tehostamaan tuotantoa (eli nostamaan kansan elintasoa), mutta sosialistitaloudessa ei yksinkertaisesti ole tarvittavaa informaatiota tuotannon tilasta, mistä johtuen vaihtoehtoiskustannukset pysyvät tuntemattomina. Jos sosialistitalous olisi täysin suljettu, homma rysähtäisi vielä pahemmin; nythän sosialistitaloudet voivat hyödyntää kapitalistien kehittämää teknologiaa eli sosialistitaloudet hyötyvät kapitalistien keskinäisestä kilpailusta.

Tällä tehottomuudella ei tietenkään olisi mitään väliä, jos eläisimme maailmassa, jossa resursseja olisi äärettömästi. Niukkuutta ei tunnettaisi, jolloin kaikkea voitaisiin tuottaa huolimatta siitä,
tuhlataanko jonkin hyödykkeen tuottamiseen voimavaroja. Tällöin sosialistitalous voisi käyttää ne sata tuotannontekijää kymmenen tikkukaramellin tuottamiseen, sillä tämä tuotanto ei olisi poissa jonkin toisen hyödykkeen tuottamisesta. Tuotannontekijöitä (työntekijöitä, raaka-aineita, pääomaa) olisi ääretön määrä entisen sadan sijaan.

Nykyisessä markkinataloudessa niukkoja resursseja allokoidaan ennennäkemättömällä tehokkuudella ilman minkäänlaista ylhäältäpäin tapahtuvaa ohjailua. Kirjassaan The Fatal Conceit Friedrich von Hayek vertaa markkinataloutta evoluutioon. Evoluutiohan on myös itseorganisoituva järjestelmä: ei ole olemassa mitään jumalia, jotka ohjailisivat lajiutumista. Näennäisestä kaaoksesta syntyy spontaanien prosessien kautta järjestys. Tämä järjestys ulottuu aina mikrotason biologisista prosesseista koko maailmankaikkeuteen. Hayek myös kritisoi vasemmistolaisten intellektuellien ylimielisyyttä (johon kirjan nimi viittaa): vasemmistointellektuellit kuvittelevat, että yhteiskunta voidaan tietoisesti, tarkkaa suunnitelmaa noudattaen rakentaa paremmaksi, kuin mitä se olisi ilman tietoista ohjailua. Heidän mielestään tähän tarvitaan oikeanlaisia ihmisiä valtionhallintoon ohjailemaan yhteiskuntaa oikeaan suuntaan. Ehkä tämä ylimielisyys myös selittää vasemmistointellektuellien halveksivan suhtautumisen näennäisesti tyhmiin jenkkipresidentteihin (Kerryn kannatus eurooppalaisten joukossa perustui pitkälti siihen, että häntä pidettiin jonkin sortin intellektuellina), joista huolimatta Yhdysvalloista kehittyi hallitseva valtio juuri siitä syystä, että näillä tyhmillä presidenteillä ei ollut samanlaisia haluja rakentaa yhteiskuntaa jonkin tietoisen suunnitelman mukaan kuin Hitlerillä, Stalinilla jne.

Sosialismin toimivuuden kannalta on siis täysin yhdentekevää, ovatko ihmiset luonnostaan altruisteja vai egoisteja. Vaikka jokainen ihminen olisi vilpittömästi kiinnostunut muiden elintason nostamisesta, ei suunnitelmataloutta saataisi toimimaan, sillä informaation puute tekee tämän mahdottomaksi.

Labels: , , ,