Ranska ja taantuma

Taantuman vastaista taistelua Ranskassa:

Irtisanomisista suivaantuneet työntekijät laskivat myöhään torstai-iltana vapaaksi pomonsa, jotka he aiemmin päivällä sieppasivat.

...

Kyselyiden mukaan noin puolet kansasta hyväksyy johtajien sieppaukset, mutta yrittäjäjärjestöt vaativat hallitusta lopettamaan ne heti.

(Hieman enemmän tekstiä Wall Street Journalissa.)

Kysymys kuuluukin, mikseivät viranomaiset tehneet mitään? Eikö tässä olisi ollut homma RAID-erikoisjoukolle?

Tässä on tietenkin kyse siitä, että pienen ryhmän intressit ovat ristiriidassa talouden pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa. Ranskassa työvoima ei ole yhtä järjestäytynyttä kuin Suomessa, mutta ay-liikkeet ovat silti hyvin vahvoja ja kykeneviä lamauttamaan talouden toimintaa. Laskusuhdanteessa talous hyötyy, kun hintatason annetaan sopeutua kitkattomasti. Esimerkiksi Amerikassa asuntojen hintojen lasku on hyvä edellytys asteittaiselle toipumiselle. Euroopassa ay-liikkeet kuitenkin ovat sen verran vahvoja, että taloudessa esiintyy merkittävää kitkaa, ja paluu "luonnolliseen" työttömyysasteeseen viivästyy useita vuosia, jos sitä ikinä saavutetaankaan.

Valtiovalta voi tietenkin pyrkiä heikentämään ay-liikkeitä. Näin tehtiin USA:ssa ja Britanniassa 80-luvulla. Ranskassa ongelmana on radikalismi, jolla on ollut merkittävä rooli sitten Ranskan vallankumouksen: Pieni liikehdintä kaduilla johtaa siihen, että päättäjät perääntyvät suunnitelmistaan. Sarkozyn tähän astinen kausi on toiminut erinomaisena esimerkkinä tästä, vaikka hän on joitain pieniä voittoja saavuttanutkin.

Myös yksityisten omistusoikeuksien kunnioitus on Ranskassa ollut vähäistä verrattuna muihin kapitalistisiin maihin. Ranskan vallankumous (Rousseau) asetti pienemmän merkityksen yksityiselle omaisuudelle kuin Amerikan vallankumous (Locke). Ranska on ollut hidas ja haluton oppimaan. Amerikan kasvaessa ja pysyessä kohtuullisen uskollisena liberaalidemokraattisille periaatteilleen, Ranska kärsi tuhoisista sodista ja johtajista, jotka pyyhkivät liberalismilla takapuoltaan. Amerikan pelastettua Ranskan toistamiseen maailmansodasta, Ranska alkoi painottamaan valtion roolia talouden ohjailussa (dirigisme). Valtiojohtoinen ohjailu tuli Ranskassa ja muissa Euroopan maissa viimeistään 80-luvulla osittain tiensä päähän, kun keynesiläinen talouspolitiikka lakkasi toimimasta oppikirjaesimerkkien (joita muuten vieläkin viljellään alkeiskursseilla) mukaan. Valtion talouspoliittinen rooli on kuitenkin säilynyt merkittävänä. Se mm. pyrkii aktiivisesti pitämään pystyssä yrityksiä ja teollisuutta, jonka olisi tullut kadota muualle jo vuosikymmeniä sitten haaskaamasta resursseja. Esimerkiksi autoteollisuus on saanut valtiolta runsaasti tukea.

Ranskassa, kuten monessa muussakin länsimaassa, kuvitellaan, että ongelmat johtuvat markkinataloudesta. Hyvinvointivaltio on esitetty kapitalismista irrallisena ilmiönä, ei kapitalismista riippuvaisena ilmiönä. Tämän lisäksi mm. Ranskassa taloustieteestä opetetaan jotain muuta kuin mainstream-versiota. Ei ihme, että siellä ammutaan jatkuvasti itseään jalkaan. Kuten ylläolevasta uutisesta käy ilmi, yli puolet ranskalaisista hyväksyy lainvastaisen toiminnan. Kaikki tämä siis pelkästään sen vuoksi, että Ranska voitaisiin säilyttää verraten tehottomana länsimaana.