LaFeber's recipe for economic growth
In one of the most biased textbooks I have ever read, Walter LaFeber states the following in his America, Russia, and the Cold War:
Not a mention of free markets, only references to planning, guidance and having lots of intelligent people. If that's all it takes, then why exactly did the Soviet Union collapse? They had some of the best scientists in the world, free university education and a whole lot of planning. I guess their planning wasn't intelligent enough. The Soviet Union also had a high investment rate, with investments allocated by "intelligent" technocrats. And how did it turn out?
As for Japan and Germany, neither really managed to plan long-term. The Japanese government got so entangled in subsidizing its enterprises that when the time came to pull the plug, they couldn't, as a result of which Japan has had two lost decades. Germany has been liberalizing its economy precisely because some of the welfare state policies it adopted are not sustainable in the long run. When these two economies grew the fastest after the war, it was in large part thanks to catching up after being torn to pieces by years of war. Compared to the rest of the world, their economies were still overwhelmingly liberal (as in free). The fact is that both countries would have witnessed similar, maybe even much higher, growth rates if their governments had simply kept their hands off. This is the recipe that allowed the West to rise above the rest of the world in the first place, long before anyone even dared to mention "public education".
Praising education as some Holy Grail is dangerous; it sends governments on a wild-goose chase, as if educating the people of Africa somehow could bring about an economic miracle. Don't forget that our comprehensive public education system appeared relatively late, decades after we had shed ourselves of extreme poverty that so plagues the (un)developing world.
5. Are the American people prepared for the post-Cold War world?
(...) The Soviet Union, after all, rotted from the inside out. On the other hand, Japan's and Germany's rise to economic power occurred because of their educated workforces, intelligent governmental guidance, ability to plan long-term and high savings rates (three to four times the rates of Americans) that catered money for investment rather than a towering consumer indebtedness.
Not a mention of free markets, only references to planning, guidance and having lots of intelligent people. If that's all it takes, then why exactly did the Soviet Union collapse? They had some of the best scientists in the world, free university education and a whole lot of planning. I guess their planning wasn't intelligent enough. The Soviet Union also had a high investment rate, with investments allocated by "intelligent" technocrats. And how did it turn out?
As for Japan and Germany, neither really managed to plan long-term. The Japanese government got so entangled in subsidizing its enterprises that when the time came to pull the plug, they couldn't, as a result of which Japan has had two lost decades. Germany has been liberalizing its economy precisely because some of the welfare state policies it adopted are not sustainable in the long run. When these two economies grew the fastest after the war, it was in large part thanks to catching up after being torn to pieces by years of war. Compared to the rest of the world, their economies were still overwhelmingly liberal (as in free). The fact is that both countries would have witnessed similar, maybe even much higher, growth rates if their governments had simply kept their hands off. This is the recipe that allowed the West to rise above the rest of the world in the first place, long before anyone even dared to mention "public education".
Praising education as some Holy Grail is dangerous; it sends governments on a wild-goose chase, as if educating the people of Africa somehow could bring about an economic miracle. Don't forget that our comprehensive public education system appeared relatively late, decades after we had shed ourselves of extreme poverty that so plagues the (un)developing world.
Labels: africa, classical liberalism, economy, english, europe, socialism, welfare state
posted by MSandt at 11:34 PM
8 Comments:
Yksi ongelma näissä suunnitelmatalouksissa oli tietenkin järjestelmien totaalitäärisyys, se on muistettava. Mutta vaikka nämä järjestelmät olisivat poliittisesti olleet demokraattisempia, niin on syytä muistaa eräs syvä ongelma mikä suunnitelmatalouteen liittyy, se vastustaa jyrkästi kansalaisten osallistumista taloudelliseen päätöksentekoon. Juuri tämä ominaisuus teki suunnitelmataloudesta niin sopivan kumppanin totaalitääriselle poliittiselle eliitille.
Mikäli poliittinen järjestelmä olisi ollut demokraattisempi ja sitä olisi muutettu enemmän parasta mahdollista versiota muistuttavaksi, suunnitelmataloudet olisivat epäilemättä menestyneet paremmmin. Mutta ne eivät olisi koskaan voineet tarjota taloudellista itsemääräämisoikeutta, ne olisivat aina olleet hitaita uudistumaan apitian ja turhautumisen korjatessa satoaan ja ne olisivat aina voineet kasvattaaa eriarvoisuutta ja tehottomuutta eriarvoisen taloudellisen voiman vaikutusten lisääntyessä. Suunnitelmataloudessa sen paremmin suunnittelijoilla, johtajilla kuin työntekijöilläkään ei ollut mitään syytä edistää yhteiskunnan taloudellista etua. Myöskään lopputuotteiden markkinoiden liittäminen suunnitelmatalouteen ei tarjonut kuluttajille mitenkään merkittävää sananvaltaa. Se pysyi hengissä niin kauan kuin pysyi vain siksi, että sitä piti pystyssä ennennäkemätön totalitäärinen poliiittinen valta. Lopulta kommunistiset puolueet uhrasivat taloudellisen vapauden ja poliittisen demokratian sen taloudellisen ja tehokkuuden nimissä, jota he eivät pystyneet koskaan tarjoamaan.
Sosiaalidemokraattiset puolueet välttivät kommunismin totalitaariset virheet, mutta hylkäsivät pyrkimyksensä tasa-arvoisen yhteistoiminnan talouteen. Vaikka sosiaalidemokraattiset uudistukset kansantalouksissa saiva jalansijaa 30-vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen, näitä uudistuksia oli yhä vaikeampi puolustaa pääoman käydessä kansaivälisesti yhä liikkuvammaksi ja kapitalismin ideologisen ja poliittisen vastuksen murentuessa muurin murtuessa 1989. Kävi yhä vaikeammaksi rakentaa sosiaalidemokratiaa yhdessä maassa. Sosiaalidemokratia myös hylkäsi perustansa vähäosaisten keskuudessa hyväksymällä-sen sijaan että oli haastanut-työmarkkinoiden ideologiset perusteet ja teki rauhan kapitalismin kanssa hyväksymällä väistämättömästi kilpailuun ja ahneuteen perustuvan taloudellisen järjestyksen. Sen jälkeen, kun eurooppalaiset sosiaalidemokraattiset puolueet yli puolen vuosisadan ajan olivat milloin vallassa, milloin oppositiossa, ne kadottivat kykynsä erottaa toisistaan uudistajan ja kapitalismin puolestapuhujan. Loppujen lopuksi kumpikaan 1800-luvun taloudellisen radikalismin mahdollisista perillisistä ei tuottanut sen enempää taloudellista oikeudenmukaisuutta kuin taloudellista demokratiaakaan.
Väärinkäsitykset taloudellisesta oikeudenmukaisuudesta ja demokratiasta hankaloittivat myös yrityksiä korvata kilpailun ja ahneuden talous tasa-arvoisen yhteistyön taloudella 1900-luvulla. Esimerkiksi vain harvat ammattiyhdistysjohtajat osaavat nykyään kertoa, uskovatko he edustamiensa työntekijöiden olevan riistettyjä siksi, että näille ei makseta näiden osuutta rajatuotosta, vai juuri siksi että näille maksetaan näiden osuus rajatuotosta. Ei ole mikään ihme, että 1900-luvun voimakkain edistyksellinen liike, ammattiyhdistysliike, on käynyt epäävarmaksi ja teeskenteleväksi, kun on puhe sen sanoman keskeisimmästä sisällöstä. Niin suuresti kuin ammattiyhdistysjohtajat vaativat taloudellista oikeudenmukaisuutta, heidän on hyvin vaikea selvästi sanoa mitä se on.
Onneksi tällä vuosisadalla voimme oppia edellisen virheistä, matkallamme pois ahneuden taloudesta, kohti oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa.
se vastustaa jyrkästi kansalaisten osallistumista taloudelliseen päätöksentekoon.
Niin minäkin. Siksi kannatan perustuslaillista demokratiaa, jossa yksityiset omistusoikeudet on turvattu. En esimerkiksi pidä enemmistöpäätöstä sopivana oikeutuksena yksityisen omaisuuden pakkolunastukselle sen enempää kuin pidän enemmistöpäätöstä sopivana oikeutuksena syyttömän henkilön vangitsemiselle. Yksilönvapauksia ei tule alistaa enemmistövallalle.
Mikäli poliittinen järjestelmä olisi ollut demokraattisempi ja sitä olisi muutettu enemmän parasta mahdollista versiota muistuttavaksi, suunnitelmataloudet olisivat epäilemättä menestyneet paremmmin
Mikäli poliittinen järjestelmä olisi ollut demokraattisempi, olisivat äänestäjät valinneet itselleen kapitalistisen järjestelmän, kuten 80-luvun lopulla tapahtui.
Suunnitelmataloudessa sen paremmin suunnittelijoilla, johtajilla kuin työntekijöilläkään ei ollut mitään syytä edistää yhteiskunnan taloudellista etua.
Halu edistää yhteiskunnan hyvinvointia ei pahemmin paina, kun suunnittelijoilta puuttui hintamekanismin tarjoama informaatio siitä, mille sektoreille (ja milloin) resursseja on kannattavaa allokoida.
hylkäsivät pyrkimyksensä tasa-arvoisen yhteistoiminnan talouteen.
Sosiaalidemokraatit eivät kannata tasa-arvoista yhteiskuntaa vaan tasapäistettyä yhteiskuntaa. Minä en ainakaan näe mitään syytä tavoitella yhteiskuntaa, jossa tuloerot on tasattu. Tuloerojen tasaaminen tuloerojen tasaamisen vuoksi ei myöskään ole oikeudenmukaista, vaan nimenomaan päinvastoin.
hyväksymällä väistämättömästi kilpailuun ja ahneuteen perustuvan taloudellisen järjestyksen.
Suunnitelmatalous perustuu ahneuteen, vihaan ja kateuteen.
Niin suuresti kuin ammattiyhdistysjohtajat vaativat taloudellista oikeudenmukaisuutta, heidän on hyvin vaikea selvästi sanoa mitä se on.
Sisäpiiriläisten aseman parantaminen työttömien kustannuksella?
"Mikäli poliittinen järjestelmä olisi ollut demokraattisempi, olisivat äänestäjät valinneet itselleen kapitalistisen järjestelmän, kuten 80-luvun lopulla tapahtui. "
Kapitalismi on rakenteeltaan epädemokraattinen ja kaventaa ihmisen vapauksia, esim. Koska he eivät saa vaikuttaa siinä taloudellisiin päätöksiin siinä suhteessa missä ne vaikuttavat heihin.
"Yksilönvapauksia ei tule alistaa enemmistövallalle. "
Oletetaan esim. että laakson omistaa puoliksi kaksi ihmistä, toisella puolella asuva haluaa rakentaa tontilleen tehtaan, toisella puolen asuva haluaa nauttia luonnosta ja harjoittaa metsätaloutta. Mikäli annamme toisellapuolen asuvan toteuttaa yksilönvapauksiaan ja rakentaa tehtaan, hän sekä pilaa toisella puolen asuvan vapauden nauttia luonnosta, riistää hänen vapauksiaan aiheuttamalla tuhoa hänen metsäviljelmilleen, sekä riistää hänen tärkeittä vapautta, oikeutta elämään riistäen hänen terveyttään. Toisaalta mikäli estämme toisella puolen asuvan rakentaa tehtaan riistämme hänen vapauksiaan myös... Tällaisia tilanteita reaalitalous on pullollaan, vain erittäin harvoin kaupankäynnin vaikutusalueella on vain kaupan osapuolet. Esimerkiksi minun vapauksia riistävät jatkuvasti autoilevat ihmiset, itse en autoile lainkaan ja autoiluhan tutkistusti aiheuttaa Suomessakin tuhansien ihmisten kuoleman vuosittain kuten STT:n uutisesta saatoimme taannoin lukea (tässä tarkoitan päästöjen vaikutuksia, en liikenneonnettomuuksia), joten niiiden terveydelliset vaikutukset eivät ole mitenkään minimaaliset, joku porvarisika toteuttaessaan vapauttaa ajaa Hummerilla siis suorastaan ryöstää rahaa taskuistani, lisääntyneiden terveydenhoitokulujen ja jopa mahdollisen hengenlähdön myötä...
Toinen hyvä esimerkki on energiatuotantomuodoista yksi puhtaimmista ydinvoima. Esimerkiksi Suomessakin käytössä olevassa fysiikan oppikirjassa University physics Young, Freeman arvioidaan, että ydinvoima aiheuttaa jotakuinkin parin elinpäivän keskimääräisen vähenemisen ihmisille globaalisti. Asia ei toki ole niin yksinkertainen, että meiltä kaikilta menisi tasaisesti pari päivää, vaan joillekin huono-onnisille saattaa tulla syövän tapainen sairaus ja elämä lyhentyä enemmänkin samantien. Pahinta tilanne on vielä kolmannen maailman ihmisille joilta riistetään näin vapautta jatkuvasti, mutta jotka eivät henkilökohtaisesti hyödy siitä mitään, vaan hyöty valuu pääosin meidän länsimaiden asukkaille ja eritoten kiitos markkinatalouden ja kapitalismin meistä parhaiten toimeentuleville yritysten omistajille ja muulle eliitille. Huomattavaa on vielä että ydinvoimassa ongelmat ovat lähes pienimmät, moni muu teollisuus aiheuttaa vielä merkittävämpiä vapaudenriistoja suurelle ihmisjoukolle, jota markkinamekanismit eivät korvaa laisinkaan ja joista hyöty valuu rajatulle joukolle ihmisiä.
Reaalikapitalismin ja niiden nykyajan konservatiivien, jotka väittävät olevan 1700-luvun liberaalien perillisiä on valtava ristiriita, joka paljastuu kun koko ideologiaa tarkastelee hiemankin tarkemmin
"Sosiaalidemokraatit eivät kannata tasa-arvoista yhteiskuntaa vaan tasapäistettyä yhteiskuntaa. Minä en ainakaan näe mitään syytä tavoitella yhteiskuntaa, jossa tuloerot on tasattu. Tuloerojen tasaaminen tuloerojen tasaamisen vuoksi ei myöskään ole oikeudenmukaista, vaan nimenomaan päinvastoin"
Suomessa Sosiaalidemokraattien politiikka ei viime vuosina ole eronnut merkittävästi Kokoomuksen tai Keskustan politiikan sisällöstä, mikäli sitä tarkastelee analyyttisesti. Toki jos nyt niitä eroja hakee suurennuslasilla, niin Lipposen aikakautena Sosiaalidemokraatit noudattivat hieman oikeistolaisempaa linjaa, mitä kaksi muuta pääpuoluetta.
Mikäli kuitenkin tarkastellaan puhtaasti väitteitäsi, liittämättä niitä Suomen sosiaalidemokraattiseen puolueeseen, jonka kanssa niillä ei ole juuri mitään yhteyttä voinen vastata niihin itse. Tuloerojen tasaaminen tuloerojen tasaamisen vuoksi olisi minustakin epäoikeudenmukaista. Jos rehkin kahdeksantuntista työpäivää ja toinen istuskelee kotona nauttimassa viiniä ja viinirypäleitä ei ole minusta oikeudenmukaista että hän tienaa yhtä paljon kuin minä. Valitettavasti nykyään useassa tapauksessa tällaisessa tilanteessa kotona laiskotteleva poju ei tienaa vain yhtä paljon tai vähän vähemmän, vaan miljoonia ahkeroivaa ihmistä enemmän. Tämän moraalisesti sietämättömän tilanteen mahdollistavat markkinat ja kapitalismi rakenteellisesti. Tuon ensimmäisessä esseessä esille muita kapitalismin ja markkinoiden moraalisia ongelmia joihin kaltaisesi konservatiivisia arvoja kannattava törmää ja toisessa havainnollistan taloustieteellisesti kuinka työ -ja luottomarkkinat mahdollistavat kapitalismissa tiettyjen tahojen kahmia itselleen pääosa työn tuottavuuden kasvusta, ilman omia ansioita. Tämä ilmiö näkyy hyvin kaikissa reaalikapitalismeissakin, kuten olen joskus tarkoilla luvuilla tuonut esille.
http://alekhine13.blogspot.com/2010/02/oikeudenmukaisuudesta.html
http://alekhine13.blogspot.com/2010/02/yksinkertainen-viljatalous.html
"Suunnitelmatalous perustuu ahneuteen, vihaan ja kateuteen."
Siinä tapauksessa se siis perustuisi samaan kuin kapitalismi, toki kuuntelisin mieluusti argumenttisi.
"Sisäpiiriläisten aseman parantaminen työttömien kustannuksella?"
Suomessa valitettavasti ammattiyhdistysliike esimerkiksi viime ns. sosiaalitupossa hyväksyi yhdessä työnantajan kanssa hyvätuloisten työttömien etuisuuksien parantamisen sen sijaan, että puututtaisiin Suomen järkyttävän heikkotasoiseen perusturvaan. Muutoinkin ammattiyhdistysliikkeen toimissa heikkotuloisten ja työttömien aseman inhimillistämiseksi esim. minimipalkkavaatimusten, (jota vasemmistoliitto tietääkseni ainoana merkittävänä puolueena viisaasti tukee) on ollut heikkoa. Historiallisesti pitää kuitenkin muistaa ammattiliikkeen merkittävät saavutuksen kapitalismin inhimillistäjänä. Ammattiyhdistysten ansioksi pitänee mainita myös se, että esim Suomessa on kyetty hallitsemaan monia muita maita paremmin blogissani taloustieteen matemaattisempien keinojen avulla havainnollistamaani markkinatalouden moraalista ongelmaa (ks. ylempänä).
Kirjoitat sen verran paljon, etten nyt tähän hätään (en tule pääsemään nettiin seuraavaan neljään päivään) ehdi vastailemaan, mutta yritän vastailla heti vapun jälkeen.
Kapitalismi on rakenteeltaan epädemokraattinen
Tietenkin, kuten sanoin. Tämä ei ole mikään ongelma.
ja kaventaa ihmisen vapauksia esim. Koska he eivät saa vaikuttaa siinä taloudellisiin päätöksiin siinä suhteessa missä ne vaikuttavat heihin.
Miksi ihmisillä pitäisi olla oikeus päättää muiden omaisuuden käytöstä?
Mikäli annamme toisellapuolen asuvan toteuttaa yksilönvapauksiaan ja rakentaa tehtaan, hän sekä pilaa toisella puolen asuvan vapauden nauttia luonnosta, riistää hänen vapauksiaan aiheuttamalla tuhoa hänen metsäviljelmilleen, sekä riistää hänen tärkeittä vapautta, oikeutta elämään riistäen hänen terveyttään.
Yksilönvapauksiin perustuvassa kapitalistisessa taloudessa toisen yksilön hengitysilman saastuttaminen on tietenkin väärin, kuten myös metsän tuhoaminen vastoin metsänomistajan tahtoa. En vastusta haittaveroja tapauksissa, jossa ulkoishaittoja ei voida "sisäistää" esim. yksityistämällä. Näin on esimerkiksi ilmansaasteiden kohdalla, sillä hengitysilmaa ei voida yksityistää.
ydinvoima aiheuttaa jotakuinkin parin elinpäivän keskimääräisen vähenemisen ihmisille globaalisti.
Ydinvoima (tai pikemminkin tehokas energiantuotanto yleensä), autoilu jne. ovat tietenkin merkittävissä määrin avittaneet talouskasvua, ja jo siten lisänneet tuhansia päiviä ihmisten keskimääräiseen elinikään. Ydinvoimalan vieressä asuvan, joka päivä pakokaasuja ruuhkissa hengittävän länsimaalaisen eliniän odote taitaa olla huomattavasti korkeampi kuin jossain mikronesialaisessa helvetissä asuvan.
jota markkinamekanismit eivät korvaa laisinkaan ja joista hyöty valuu rajatulle joukolle ihmisiä.
Markkinamekanismit eivät voi korjata ongelmia, jos niiden ei anneta korjata ongelmia. Et voi syyttää markkinataloutta, jos markkinatalouden ei anneta toimia. Vähän sama asia kuin syyttäisi markkinataloutta siitä, että kommunismi ei toiminut.
Post a Comment
<< Home