eroakirkosta.fi

Monday, March 10, 2008

Barack Obama on huono presidenttiehdokas

Edistyksellisessä Euroopassa odotetaan innolla, että Yhdysvalloissa nousisi valtaan joko nainen tai tummaihoinen mies. Perusteluissa viitataan juuri näihin ulkoisiin piirteisiin (kai tämä on jotain "positiivistä syrjintää"), johonkin ihmeen muutokseen ja siihen sinisilmäiseen, naiiviin Euroopassa vellovaan meemiin, että republikaanit ovat takapajuisia leskien ja orpojen verta imeviä piruja.

(Kannattaa erityisesti katsastaa HS-raadillisen (Fair & Balanced) verran käytettyjä mielipiteitä koskien tulevia USA:n presidentivaaleja. Lähes jokainen näistä kulttuurityypeistä kannattaa jompaa kumpaa demokraattiehdokasta näiden ulkoisten piirteiden takia. Demokratian riemuvoitto! via Pikkupoika.)

Obaman ehdokkuus perustuu mm. vapaakaupan (NAFTA eli Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus) vastustamiseen, Irakista vetäytymiseen ja em. muutokseen.

NAFTA-vastustus on sitä ihmisten pelkoja hyväksi käyttävää populismia. Kimmo Oksasen tapaan Obamalle näyttää olevan epäselvää vapaakaupan hyöty erityisesti köyhille valtioille. USA:n talous ei NAFTAsta ole joutunut kärsimään. Tähän liittyen Obama kannattaa järjetöntä, merkantilismin ajan nationalistista talouspolitiikkaa. Republikaanien ehdokas John McCain kannattaa vapaakauppaa, mikä sopii liberaalia maahanmuuttoa pääsääntöisesti vastustavalle republikaanipuolueelle, sillä maahanmuutto Meksikosta Yhdysvaltoihin ei tule loppumaan ilman vapaakaupan aiheuttamaa elintason kohoamista.

Irakin suhteen Obama on kannattanut lähes arbitraarisia kattoja Irakia miehittävien sotilaiden määrälle ja vastuuttomia, tiettyyn päivämäärään sidottuja vetäytymissuunnitelmia, jotka eivät ota Irakissa vallitsevaa tilannetta huomioon. McCain tunnetusti kannatti sotilaiden määrän lisäämistä huolimatta yleisestä vastustuksesta. Mm. tämän ansiosta väkivalta Irakissa tippui yli 50% alle vuodessa.

Ja sitten on tämä muutos. Kai näille positiivista syrjintää harrastaville ihonväri/sukupuolielin on jokin taikakalu, jolla USA:sta tehdään edistyksellinen valtio. Partisaanipolitiikkaa Obama ei tule lieventämään; miehen äänestyshistoria on tämän hetkisen Senaatin yksipuolisin. McCain on tunnetusti ollut valmis kompromisseihin sellaisissa aiheissa kuin maahanmuutto ja kidutus.

Hillary ei pahemmin Obamasta eroa, paitsi luonteeltaan. Hillary on opportunisti, joka kannatti NAFTAa (joka Kosovon sodan ohella oli Bill Clintonin merkittävin saavutus) ja Irakin sotaa, kun se oli poliittisesti kannattavaa, mutta on sittemmin samoista syistä vaihtanut mielipidettään. Ja päinvastoin kuin Obama, joka sentään näyttää kykenevän ymmärtämään asioita, Hillary kuvittelee asioiden loksahtavan paikoilleen taikakepin heilautuksella.

Libertaarien tähti, Ron Paul, on hieman epäselvä tapaus. Tyyppi on saanut paljon lokaa niskaansa, mm. rasismisyytöksiä, joista suuri osa näyttää aiheettomilta. Paulin talouspolitiikka on fanaattisesta kultakannan kannattamisesta huolimatta ylivoimaisesti houkuttelevinta, mutta ulkopolitiikka (kehitysavun ja esim. YK-jäsenyyden lakkauttamista lukuunottamatta) epäpragmaattista, sinisilmäistä ja vaarallista. Tämän lisäksi mies vastustaa aborttia, uskoo kreationismiin ja yrittää säätää lakeja, jotka ajaisivat Yhdysvaltoja kohti teokratiaa. McCain vaikuttaa jonkinlaiselta flip-flopparilta arvokysymysten suhteen: hän on kannattanut aborttioikeutta, mutta nykyään vastustaa sitä, hän vastusti liittovaltion ehdotusta määritellä avioliitto miehen ja naisen väliseksi liitoksi, mutta on kannattanut homoliittojen kieltämistä Arizonassa, ja hän kannattaa tutkimusta alkiollisten kantasolujen mahdollisiin sovelluksiin.

Täytyy vaan toivoa, että Clinton voittaisi demokraattien ehdokkuuden, sillä McCainilla on paremmat zäänssit Clintonia kuin Obamaa vastaan. Clintonin hippiystävien heitellessä paskaa Vietnamista palaavien veteraanien niskaan, McCain lojui vietnamilaisessa vankisellissä.

Labels: , , , , ,

2 Comments:

Anonymous Anonymous said...

Odottaisin mielenkiinnolla kommenttia tai postausta IMF:n hiljattain tapahtuneesta takinkäännöstä - markkinoiden vapauden puolustaminen loppui siihen paikkaan kun Yhdysvaltalainen talous on suurennuslasin alla ja hallitusten roolia talouskriisin hillitsemiseksi peräänkuulutettiin.

http://areena.yle.fi/toista?id=1192956

Tiedän mitä mieltä olet YLEstä enkä pidä sitä itsekään parhaana mahdollisena lähteenä, mutta asia käynee tuosta helpoiten selväksi.

April 10, 2008 10:46 PM  
Blogger Mikko Sandt said...

Siinä mielessä nykyisen sotkun korjaaminen on Fedin velvollisuus, että se on siihen syyllinenkin. Puoli-ilmainen raha (jopa negatiivisella reaalikorolla) johtaa typeriin riskinottoihin. Tästä syntyvää moraalihasardia syventää entisestään vielä se, että pankit luottavat keskuspankin tarvittaessa korjaavan heidän virheitään. Korjaamisen ei silti tulisi tarkoittaa uuden kriisin valmistelua.

Fedin vallan lisäämisen ei todellakaan pitäisi olla pitkän aikavälin ratkaisu. Fed on jo nyt aivan liian sitoutunut politiikkaan (vrt. vaikkapa EKP:hen). Fed ei millään kykene valvomaan ja hallitsemaan rahoitusmarkkinoilla tapahtuvaa jatkuvaa evoluutiota. Jo tämä kriisi näytti, miten pankit kykenevät tarvittaessa kiertämään rajoitteita (esim. varantovelvoitteita).

Selostus tuossa uutisklipissä on muuten aika koomista: aivan kuin se, että IMF nyt vaatii suurempaa roolia hallituksilta, olisi jokin argumentti markkinatalouden toimivuutta kohtaan.

April 12, 2008 8:32 PM  

Post a Comment

Links to this post:

Create a Link

<< Home