And so it begins

This concerns Obama's Transition Economic Advisory Board, a board no doubt set to destroy the United States economy as soon as possible. As a Financial Times blogger notes, these guys are mostly labor union meanies, business people, protectionists and lawyers:

Except for a depressingly small minority among them, lawyers know nothing. They are incapable of logic. They don’t know the difference between necessary and sufficient conditions or between type I and type II errors. Indeed, any concept of probability is alien to them. They don’t understand the concepts of opportunity cost and trade off. They cannot distinguish between normative and positive statements.

In the Obama world this must be a part of that grand Change, a true bipartisan effort to save the US economy.

But worse, I'm sure, is on the way. No doubt Obama will take action by following in the footsteps of Hoover and FDR, presidents with experience in making matters worse, such as turning recessions into depressions. So, will there be a tax hike?

(Via Powerline.)

Paul Krugman

Krugman is by no means a bad economist, but he should just stick to his strengths instead of spewing out crap like this:

Last night wasn’t just a victory for tolerance; it wasn’t just a mandate for progressive change; it was also, I hope, the end of the monster years.

What I mean by that is that for the past 14 years America’s political life has been largely dominated by, well, monsters.

And in our national discourse, we pretended that these monsters were reasonable, respectable people.

As anyone who's been reading this blog knows, I'm no fan of the past eight years but expecting some kind of a major change for the better is naive and not grounded on facts. The problem with Krugman is that he's using his professional reputation to get people to listen to his political views that are not supported by the science he practices. This leads some people to use Krugman as some kind of an argumentum ad auctoritatem to push their views on issues like the minimum wage.

But it's really no wonder that a Democrat partisan like Krugman is so anxious to see another Democrat partisan in the White House:

Lyinginponds.com, a website that tracks partisanship among American political columnists, rates Mr Krugman second in the overall partisan slant of his columns, behind only Ann Coulter, a fiercely (and often incoherently) conservative polemicist.

The end is nigh - or maybe not

With Obama winning the elections (Ohio just went for Obama), a fraction of us are asking ourselves how low will the US go? It's not so much Obama that you should be worried about. He's reasonably smart and has taken steps toward the center after winning the primaries. But the real worry is that the Democrats could get sixty Senators elected. This would strip the Republicans of their ability to use filibuster. The US federal budget could get out of hands. (In all fairness, it already is out of hands.) Keynesian economic policies with emphasis on short-term results (Keynes himself stated that "In the long run we're all dead.") could once again dominate. Obama is known for not going against his party so I don't think we will be seeing many vetoes. (Again, in all fairness, not that we have seen many vetoes during the Bush years.) Also, Obama has already surrounded himself with questionable individuals who may end up in powerful positions. However, despite Obama's will to tax & spend it may be reality, according to a Nobel laureate economist, that will prescribe Obama with a dose of moderation. Taxing capital gains and dividens won't help the "Main Street", particularly not now when incentives to invest and produce have suffered so much. Worth noting is that Obama's advisors don't even seem to agree on one of Obama's central campaign issues, moving health insurance toward universal coverage.

Funny how those left-wingies who complained about money and media coverage during the last presidential elections are now silent because it's their candidate who's loaded and portrayed in a positive light by the media, unlike John McCain. Compared to MSNCB, FoxNews is fair & balanced. But dominating television and the print media is not enough. Left-wingies in American Congress want to bring the traditionally conservative talk radio closer to the political center via legislation. With Obama in the White House and the Democrats heavily present in Congress the so called Fairness Doctrine may very well pass. (Obama has stated that he opposes it, but since when has Obama had the guts to go against his party?) And if Americans have it bad then Europeans are in a much worse situation. No one endorses McCain. Hell, even The Economist went for Obama after initially supporting McCain. (Not that this was a surprise: you could clearly see The Economist turning toward Obama as a result of McCain's moves toward the religious right.)



Some will wrongfully praise Obama for bringing the troops home, but they're already coming home. It was Bush and McCain who went against public opinion (and that of the Iraq Study Group) and increased the amount of troops in Iraq. This move has brought violence down by more than 90%. Obama says he wants to send more troops after bin Laden, which is not a bad idea (Al Qaeda has seen its repuation fade and killing bin Laden would only increase their peril) but even this has been made possible by the success of the troop surge in Iraq. I have no idea how Obama is going to respond to a nuclear-ambitious Iran.

McCain could have won. He was trailing his fellow Republicans in the primaries and was running out of money. But he managed to attract moderates and independents by being a maverick and a tough SOB in general. Some years back he blasted the religious right by calling them "Agents of Intolerance" and has fought against his own party on many issues such as torture, immigration and climate change. He has staunchly advocated free trade, even slashing farm subsidies in front of a crowd consisting of farmers (though he has also advocated silly ideas such as gas tax holidays). But then he picked Sarah Palin, an inexperienced religious nut, as his vice presidential candidate to attract the Evangelical vote. This naturally contributed to alienating many independents and moderates by turning culture wars into an issue, although not a highly visible issue. Also, McCain didn't fare too well in the debates. Obama sounded smart, like he had a plan to every problem, but he was wrong on the issues. McCain had every opportunity to prove Obama wrong, but it wasn't until the second debate that McCain managed to link Fannie Mae & Freddie Mac to the Democratic establishment and the current credit crisis. McCain's best hope has been his experience on foreign policy issues, a strenght clearly visible in the debates. But that never was enough.

Had Obama lost, the defeat certainly would have been blamed on rednecks and racists, but by now it should be obvious that Obama's race has been a major advantage. At least Europeans are enthusiastic to have a black man in the White House, but this may reflect their own sense of failure concerning Europe's failed immigration policies. It's been a running joke everywhere for years that Republican voters are stupid, but just hear why people support Obama and it's all about some vague change. Many will be voting for Obama strictly because of his skin color, not even knowing what he stands for, as Howard Stern here so vividly demonstrates.

Hopefully the Republicans are able to stage a comeback but only after distancing themselves from the big-government compassionate conservatism of the past eight years. The credit crisis will pose a problem but also an opportunity, so hopefully the Republicans are back in the next midterm elections with plenty of small-government candidates. A new Clintonite era is possible.

Edit: McCain's concession speech made my eyes tear up. I'd like to see a Finnish politican hold a speech like that.

Erävoitto

Republikaanit eivät halunneet näyttää sosialisteilta, demokraatit eivät halunneet pelastaa pahoja kapitalisteja: USA:n talous pelastui kongressin edustajainhuoneen äänestettyä valtiovarainministerin Paulsonin suunnitelmaa vastaan. Wall Streetin "kapitalistit" itkevät, "valtionvihaaja" Bush varoittaa tulevasta, jos kongressi ei hyväksy 700 miljardia dollaria (enemmän kuin Irakin sodan tähänastiset kustannukset) veronmaksajien rahaa maksavaa bailout-suunnitelmaa, mutta amerikkalaiset ovat tehneet selväksi, että he eivät suunnitelmaa hyväksy. Tämä on suunnastaan ihailtavaa asennetta amerikkalaisilta äänestäjiltä. Suomessa todennäköisesti heti huudettaisiin valtiota apuun.

Miksi taistella taantumaa vastaan, kun talous selvästi sitä tarvitsee? Niukkoja resursseja on vuosikausia allokoitu käyttötarkoituksiin, jotka ovat nyt menneet puihin. Miksi ketään pitäisi palkita tästä? Antaa markkinoiden uudelleenallokoida resurssit pois tuottamattomilta sektoreilta, jotta USA:n talous voi jälleen nousta.

Kriisi nousee vakavaksi ongelmaksi siinä vaiheessa, kun sitä käytetään tekosyynä valtion sääntelyn lisäämiseen. Jos demokraatit voittavat vaalit, sääntelyn lisääntyminen on todennäköistä. Ilman sääntelyä ja tukijärjestelmiä karsivia reformeja, jotka perustavanlaatuisesti parantaisivat nykyistä fiat-rahaan perustuvaa fractional reserve -systeemiä, nämä kriisit tulevat jatkumaan.

Muutamia huomionarvoisia juttuja:
-Libertaarien markkina-arvo nousussa?
-Obama ei tiedä mistä puhuu (toinen).
-Miksi lainananto ei lopu.
-Ekonomistit Paulsonin suunnitelmaa vastaan (toinen, kolmas)

Lainaus viimeisestä linkistä:

The decisions that will be made this weekend matter not just to the prospects of the U.S. economy in the year to come; they will shape the type of capitalism we will live in for the next fifty years. Do we want to live in a system where profits are private, but losses are socialized? Where taxpayer money is used to prop up failed firms? Or do we want to live in a system where people are held responsible for their decisions, where imprudent behavior is penalized and prudent behavior rewarded? For somebody like me who believes strongly in the free market system, the most serious risk of the current situation is that the interest of few financiers will undermine the fundamental workings of the capitalist system. The time has come to save capitalism from the capitalists.

Tässä vielä edustaja McCotterin hieno puhe:

Republikaanit valtionvihaajia?

Hesarissa oli juttua republikaanien ("valtionvihaajien") vaikutusvallan vähenemisestä. (Juttu on auki vain digilehden tilaajille, mutta löytyy Pikkupojan blogin kommenttiosastosta. Kiitokset Kumitontulle.)

Markkinafundamentalismi ei enää vetoa amerikkalaiseen keskiluokkaan. Republikaanit ovat vakuutelleet kaiken paranevan, kunhan veroja alennetaan ja markkinat jylläävät. Paikallaan polkevan keskiluokan kokemukset kertovat muuta.

Kuten tässäkin blogissa on jo aiemmin mainittu, republikaanien puheet eivät ole vastanneet heidän noudattamaansa politiikkaa. Bushin aikana "markkinafundamentalismi" on hylätty: alijäämää on kasvatettu, julkisia koulutus- ja terveydenhuoltomenoja (Medicare D eli lääketuki, joka maksaa vuodessa about yhtä paljon kuin Afganistanin sota) on lisätty. Budjetti vuodelle 2008 on n. kolme biljoonaa dollaria (josta n. kolmasosa menee terveydenhuoltoon ja työttömyystukeen), uusi ennätys. Bush ei kertaakaan käyttänyt veto-oikeuttaan ensimmäisellä kaudellaan. Alkuvuodesta Bush pyrki stimuloimaan laahaavaa USA:n taloutta Keynesin oppien mukaan. Bushin tuplakauden mukaan republikaanit rakastavat valtiota.

Clintonin häivyttyä republikaanien uskollisuus markkinataloutta kohtaan on ollut luokkaa nolla huolimatta siitä, että kongressi lipsui demokraattien haltuun vasta alkuvuonna 2007. Jos Obama nyt voittaa, tulevat demokraatit todennäköisesti hallitsemaan sekä Valkoista taloa että kongressia. Clintonin kahta ensimmäistä vuotta lukuunottamatta tilanne oli tällainen viimeksi Jimmy Carterin kaudella. Tietenkin on mahdollista, että toivottavasti jatkuva menestys Irakissa mahdollistaa sotilasmenojen karsimisen, jolloin liittovaltion budjetti ei välttämättä paisu täysin kohtuuttomaksi.

Kun ottaa huomioon USA:n talouden globaalin merkityksen, en ymmärrä, miksi jatkuvasti USA:n vanavedessä seilaavat eurooppalaiset edes haluaisivat USA:n lipuvan poispäin "markkinafundamentalismista".

Lisää vapaakaupasta ja USA:n esivaaleista

Greg Mankiw (taloustieteen piieizdii) esittelee McCainin, Obaman ja Clintonin politiikkaa vapaakaupan suhteen. Mankiw mm. mainitsee, että tohtorin tutkinnon omaavista AEA:n (merkittävin taloustieteilijöiden järjestö) jäsenistä lähes 90% kannattaa vapaakauppaa, mutta yleisön mielipide on kääntynyt vapaakaupan vastaiseksi, kiitos Obaman, Hillaryn ja muiden populistien retoriikan. (Vertailun vuoksi mainittakoon, että Vapaasanan mukaan Suomessa globalisaatioon suhtaudutaan myönteisemmin.) John McCain on toista maata. CATO antaa McCainille vapaakaupan ajamisesta jopa paremmat pisteet kuin Ron Paulille. (Tämä tosin johtunee Paulin ajoittain epäpragmaattisesta tavasta vastustaa vapaakauppasopimuksia periaatteen vuoksi.) Obama ja Clinton ovat vapaakaupan suhteen interventionisteja: he kannattavat sekä kotimaisen tuotannon subventointia että tullimuurien pystyttämistä. Obaman ja Clintonin kaltaiset hyvinvointia vihaavat protektionistit haluavat suojella muutaman ihmisen työpaikkaa miljoonien ihmisten kustannuksella.

McCainin ulkopolitiikka hipoo täydellisyyttä. Hän kannattaa vapaakauppaa, mutta on myös valmis turvautumaan USA:n sotilasmahtiin tarpeen vaatiessa. (Ja päinvastoin kuin USA:n nykyisen hallinnon pääjehut, McCainilla on omakohtaista kokemusta sotimisesta.) McCain on myös valmis edistämään kansainvälisiä suhteita diplomatialla: hänen roolinsa oli merkittävä USA:n normalisoidessa välit Vietnamiin 90-luvulla huolimatta McCainin kokemuksista vietnamilaisten sotavankina. McCain oli ensimmäisten joukossa kannattamassa Irakin miehityksen tuntuvaa lisäämistä.

Pari viikkoa sitten joku idiootti kertoi minulle, kuinka taloustiede virheellisesti olettaa esim. vapaakaupan olevan jokin maaginen keino, jolla elintaso kasvaa. Kyseessä ei tietenkään ole magia, vaan yksinkertainen, intuitiivisesti tajuttavissa oleva asia: jos sinulla on kymppi rahaa käytettävissä per päivä ja käytät 2€ Fazerin suklaalevyyn joka päivä, sinulta jää tämän jälkeen 8€ kulutettavaksi muihin tuotteisiin. Mutta jos Fazer kykenee tehostamaan tuotantoaan siten, että suklaalevyn hinta tippuu euroon, sinulle jääkin nyt 9€ kulutettavaksi muihin tuotteisiin. Kun samasta määrästä saadaan enemmän irti, elintaso nousee vääjäämättä. Tuotantoa kannattaa siirtää sinne, missä tuotannon vaihtoehtoiskustannukset ovat alhaisimpia.

Sinänsä toivoisin, että tällaisiin teknisiin selityksiin ei edes tarvitsisi tukeutua, mutta arvoihin vetoavat "valtiolla ei ole asiaa päättää yksilöiden kulutuksesta" -argumentit kaikuvat usein kuuroille korville varsinkin Suomen kaltaisessa valtiossa, jossa valtioon ei suhtauduta samanlaisella skeptisyydellä kuin USA:ssa. Toki muutamat anarkisteiksi itseään kutsuvat hörhöt sanovat vastustavansa sekä valtiota että vapaakauppaa mutta "valtioton" vasemmistoanarkismi on pelkkä propagandavehje, jolla valtaa siirretään yksilöiltä kollektiiveille.

Barack Obama on huono presidenttiehdokas

Edistyksellisessä Euroopassa odotetaan innolla, että Yhdysvalloissa nousisi valtaan joko nainen tai tummaihoinen mies. Perusteluissa viitataan juuri näihin ulkoisiin piirteisiin (kai tämä on jotain "positiivistä syrjintää"), johonkin ihmeen muutokseen ja siihen sinisilmäiseen, naiiviin Euroopassa vellovaan meemiin, että republikaanit ovat takapajuisia leskien ja orpojen verta imeviä piruja.

(Kannattaa erityisesti katsastaa HS-raadillisen (Fair & Balanced) verran käytettyjä mielipiteitä koskien tulevia USA:n presidentivaaleja. Lähes jokainen näistä kulttuurityypeistä kannattaa jompaa kumpaa demokraattiehdokasta näiden ulkoisten piirteiden takia. Demokratian riemuvoitto! via Pikkupoika.)

Obaman ehdokkuus perustuu mm. vapaakaupan (NAFTA eli Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus) vastustamiseen, Irakista vetäytymiseen ja em. muutokseen.

NAFTA-vastustus on sitä ihmisten pelkoja hyväksi käyttävää populismia. Kimmo Oksasen tapaan Obamalle näyttää olevan epäselvää vapaakaupan hyöty erityisesti köyhille valtioille. USA:n talous ei NAFTAsta ole joutunut kärsimään. Tähän liittyen Obama kannattaa järjetöntä, merkantilismin ajan nationalistista talouspolitiikkaa. Republikaanien ehdokas John McCain kannattaa vapaakauppaa, mikä sopii liberaalia maahanmuuttoa pääsääntöisesti vastustavalle republikaanipuolueelle, sillä maahanmuutto Meksikosta Yhdysvaltoihin ei tule loppumaan ilman vapaakaupan aiheuttamaa elintason kohoamista.

Irakin suhteen Obama on kannattanut lähes arbitraarisia kattoja Irakia miehittävien sotilaiden määrälle ja vastuuttomia, tiettyyn päivämäärään sidottuja vetäytymissuunnitelmia, jotka eivät ota Irakissa vallitsevaa tilannetta huomioon. McCain tunnetusti kannatti sotilaiden määrän lisäämistä huolimatta yleisestä vastustuksesta. Mm. tämän ansiosta väkivalta Irakissa tippui yli 50% alle vuodessa.

Ja sitten on tämä muutos. Kai näille positiivista syrjintää harrastaville ihonväri/sukupuolielin on jokin taikakalu, jolla USA:sta tehdään edistyksellinen valtio. Partisaanipolitiikkaa Obama ei tule lieventämään; miehen äänestyshistoria on tämän hetkisen Senaatin yksipuolisin. McCain on tunnetusti ollut valmis kompromisseihin sellaisissa aiheissa kuin maahanmuutto ja kidutus.

Hillary ei pahemmin Obamasta eroa, paitsi luonteeltaan. Hillary on opportunisti, joka kannatti NAFTAa (joka Kosovon sodan ohella oli Bill Clintonin merkittävin saavutus) ja Irakin sotaa, kun se oli poliittisesti kannattavaa, mutta on sittemmin samoista syistä vaihtanut mielipidettään. Ja päinvastoin kuin Obama, joka sentään näyttää kykenevän ymmärtämään asioita, Hillary kuvittelee asioiden loksahtavan paikoilleen taikakepin heilautuksella.

Libertaarien tähti, Ron Paul, on hieman epäselvä tapaus. Tyyppi on saanut paljon lokaa niskaansa, mm. rasismisyytöksiä, joista suuri osa näyttää aiheettomilta. Paulin talouspolitiikka on fanaattisesta kultakannan kannattamisesta huolimatta ylivoimaisesti houkuttelevinta, mutta ulkopolitiikka (kehitysavun ja esim. YK-jäsenyyden lakkauttamista lukuunottamatta) epäpragmaattista, sinisilmäistä ja vaarallista. Tämän lisäksi mies vastustaa aborttia, uskoo kreationismiin ja yrittää säätää lakeja, jotka ajaisivat Yhdysvaltoja kohti teokratiaa. McCain vaikuttaa jonkinlaiselta flip-flopparilta arvokysymysten suhteen: hän on kannattanut aborttioikeutta, mutta nykyään vastustaa sitä, hän vastusti liittovaltion ehdotusta määritellä avioliitto miehen ja naisen väliseksi liitoksi, mutta on kannattanut homoliittojen kieltämistä Arizonassa, ja hän kannattaa tutkimusta alkiollisten kantasolujen mahdollisiin sovelluksiin.

Täytyy vaan toivoa, että Clinton voittaisi demokraattien ehdokkuuden, sillä McCainilla on paremmat zäänssit Clintonia kuin Obamaa vastaan. Clintonin hippiystävien heitellessä paskaa Vietnamista palaavien veteraanien niskaan, McCain lojui vietnamilaisessa vankisellissä.