Sosiaaliturvan perässä Suomeen

Nykyään Suomen kilpailukykyä terästetään houkuttelemalla maahanmuuttajia elelemään veronmaksajien rahoilla. Eipä siinä mitään; en minä maahanmuuttajia lähtisi syyttämään. Heidän toimintansa on täysin moraalista. Ei ole heidän vikansa, että sossu on antelias. Ei ole heidän vikansa, että ay-liikkeet ja lainsäädäntö ovat luoneet jäykät työmarkkinat. Mutta en näe, miten tällaiseen porkkanaan perustuva maahanmuuttopolitiikka kykenisi parantamaan niin sanottua huoltosuhdetta. Korkeakoulutetut eivät tunnetusti Suomeen tule, vaan lähtevät täältä pikemminkin muualle, mieluiten alhaisempien marginaaliveroasteiden maihin. (Heidän motiivinaanhan on raha siinä missä maahanmuuttajienkin.) Hyvinvointimalli heikkoine kannustimine ja jäykkyyksineen ei sovi yhteen sen ajatuksen kanssa, että huoltosuhde ratkaistaisiin maahanmuutolla. Toisaalta ilman hyvinvointimallista johtuvaa talouden sääntelyä ei olisi mitään hoitajapulaa; vapailla markkinoilla yli- ja alijäämiä esiintyisi ainoastaan hetkittäisesti hintamekanismin tasapainottaessa kysynnän ja tarjonnan.

Jos olisin täysin perverssi, pitäisin nykyisenkaltaista maahanmuuton kehitystä jopa toivottavana: mitä suurempia rahoitusongelmia hyvinvointivaltio kohtaa, sitä pikemmin sitä lähdetään purkamaan.