Sosialismin ja kehitysavun runtelema Tansania

Kirjassa Presidentin ministeriö II (1970-1981) paneudutaan yhdessä alaluvussa Suomen kehitysyhteistyötoimintaan Tansaniassa, joka oli "tärkein Suomen kahdenkeskisen kehitysavun päävastaanottajamaista" 70-luvulla:

Pohjoismailla ja sosiaalidemokraateilla oli erityinen "ideologinen rakkaus" Tansaniaan. Nyereren pyrkimykset ja tavoitteet nähtiin "jaloina".

Ulkoasiainministeriön sinisilmäiset virkamiehet, lähinnä sosiaalidemokraatit, kannattivat kymmenien miljoonien markkojen hankkeita Tansaniassa. (Näiden virkamiesten joukossa oli myös suurlähettiläs Martti Ahtisaari.) Tansania oli tuolloin sitoutunut suunnitelmatalouteen ja "maailman uuteen talousjärjestykseen", jota myös Suomi kannatti. Lukuunottamatta Paul Samuelsonin kaltaisia, matemaattisen mallentamisen sokaisemia ekonomisteja, suunnitelmatalouden ongelmat olivat hyvin taloustieteen tiedossa. Tämä ei estänyt satojen miljoonien markkojen sysäämistä tähän(kin) afrikkalaiseen katastrofiin. Wikipedian mukaan Tansania muuttui muutamassa vuodessa Afrikan merkittävimmästä maataloustuotteiden viejästä Afrikan merkittävimmäksi maataloustuotteiden tuojaksi. Kollektivisointeja tehostettiin mm. polttamalla kyliä. Näin toimi diktaattori Nyerere, jonka tavoitteita vasemmistolaiset pitivät "jaloina".

Tässä siis vain yksi esimerkki ei ainoastaan kehitysavun hyödyttömyydestä, vaan myös siitä, miten häikäilemättömästi diktaattorit käyttävät kehitysapurahoja omien mielisairaiden projektiensa toteuttamiseen. Käytännössä mikä tahansa afrikkalainen valtio toimisi esimerkkinä tästä, mutta eipä näytä menevän suomalaiselle intelligentsialle kaaliin.

Kirjassa mainitaan vielä, että 70-luvulla "Tansania kuului maailman 25 köyhimmän maan joukkoon". Maailmanpankin mukaan Tansania on tänään maailman 23. köyhin maa. Aid well spent!

Rooted in the same philosophy

Parts of a Nazi Party program adopted in 1920:

We ask that the government undertake the obligation above all of providing citizens with adequate opportunity for employment and earning a living.

The activities of the individual must not be allowed to clash with the interests of the community, but must take place within its confines and be for the good of all. Therefore, we demand: ... an end to the power of the financial interests.

[We] combat the... [Jewish-]materialistic spirit within and without us, and are convinced that a permanent recovery of our people can only proceed from within on the foundation of The Common Good Before the Individual Good.

-Der Nationalsozialismus Dokumente 1933-1945, edited by Walther Hofer