Mikko Ellilä has been ordered to "burn" his politically incorrect blog post

(I'm writing this in English just so that occasional international visitors can find out what's going on. The subject is important.)

Despite what some NGOs say, freedom of speech is not doing well in Finland.

Yesterday a Finnish blogger, Mikko Ellilä, was convicted of what could be called, despite all the political and legal jargon, a thoughtcrime. What he did was tell several hardly disputable facts: that, on average, white people have a higher IQ than Africans (this difference may be due to nutrition, education and/or genetics but that's beside the point), that crime rates are exceptionally high for Africans (or their offshoots such as African-Americans) and that immigrants consume more of society's resources than what they contribute, i.e., that immigration is a net loss, at least in a welfare state such as ours.

Not only are these claims true (the prosecutor was not able to prove otherwise), proven as such by statistics and decades-long studies but they're also important and relevant to political discussion concerning the effects of immigration. But facts don't count - this case was from the beginning a political witch hunt orcehstrated in part by such men as Mika Illman (the prosecutor) and Mikko Puumalainen (former Minority Ombudsman).

(I have to admit that I was not at all surprised by the verdict. I have lost my faith in the Finnish justice system a long time ago. This country rewards heinous criminals by placing them in prisons that can hardly be distinguished from hotels and lets pedophiles run free. Here the law hardly ever recognizes self-defense as legitimate.)

The crime was that these facts may have insulted some people and that it was, according to the court, Ellilä's intention to insult. This, of course, is fucking ridiculous. Apparently, facts that may insult some people have been banned from now on. Following this logic, Galileo was rightfully punished for insulting a group of people (i.e., Christians) by telling them that the Earth orbits the Sun. Besides, not many years ago Ellilä was all for open immigration (but against welfare state handouts). What changed his mind was not some boiled up anger or some irrational need to insult but that it became clear that immigration (of African and Middle-Eastern Muslims) had become a major threat to Western values. The court's verdict proves that it has.

(Note that I don't agree with Mikko Ellilä in supporting collectivist/racialist policies such as mass deportation of immigrants, including law-abiding ones.)

Links:
-The trial (in English - here's the Finnish version)
-The verdict
-Puolueettoman median uutisoinnista

Lisää vapaakaupasta ja USA:n esivaaleista

Greg Mankiw (taloustieteen piieizdii) esittelee McCainin, Obaman ja Clintonin politiikkaa vapaakaupan suhteen. Mankiw mm. mainitsee, että tohtorin tutkinnon omaavista AEA:n (merkittävin taloustieteilijöiden järjestö) jäsenistä lähes 90% kannattaa vapaakauppaa, mutta yleisön mielipide on kääntynyt vapaakaupan vastaiseksi, kiitos Obaman, Hillaryn ja muiden populistien retoriikan. (Vertailun vuoksi mainittakoon, että Vapaasanan mukaan Suomessa globalisaatioon suhtaudutaan myönteisemmin.) John McCain on toista maata. CATO antaa McCainille vapaakaupan ajamisesta jopa paremmat pisteet kuin Ron Paulille. (Tämä tosin johtunee Paulin ajoittain epäpragmaattisesta tavasta vastustaa vapaakauppasopimuksia periaatteen vuoksi.) Obama ja Clinton ovat vapaakaupan suhteen interventionisteja: he kannattavat sekä kotimaisen tuotannon subventointia että tullimuurien pystyttämistä. Obaman ja Clintonin kaltaiset hyvinvointia vihaavat protektionistit haluavat suojella muutaman ihmisen työpaikkaa miljoonien ihmisten kustannuksella.

McCainin ulkopolitiikka hipoo täydellisyyttä. Hän kannattaa vapaakauppaa, mutta on myös valmis turvautumaan USA:n sotilasmahtiin tarpeen vaatiessa. (Ja päinvastoin kuin USA:n nykyisen hallinnon pääjehut, McCainilla on omakohtaista kokemusta sotimisesta.) McCain on myös valmis edistämään kansainvälisiä suhteita diplomatialla: hänen roolinsa oli merkittävä USA:n normalisoidessa välit Vietnamiin 90-luvulla huolimatta McCainin kokemuksista vietnamilaisten sotavankina. McCain oli ensimmäisten joukossa kannattamassa Irakin miehityksen tuntuvaa lisäämistä.

Pari viikkoa sitten joku idiootti kertoi minulle, kuinka taloustiede virheellisesti olettaa esim. vapaakaupan olevan jokin maaginen keino, jolla elintaso kasvaa. Kyseessä ei tietenkään ole magia, vaan yksinkertainen, intuitiivisesti tajuttavissa oleva asia: jos sinulla on kymppi rahaa käytettävissä per päivä ja käytät 2€ Fazerin suklaalevyyn joka päivä, sinulta jää tämän jälkeen 8€ kulutettavaksi muihin tuotteisiin. Mutta jos Fazer kykenee tehostamaan tuotantoaan siten, että suklaalevyn hinta tippuu euroon, sinulle jääkin nyt 9€ kulutettavaksi muihin tuotteisiin. Kun samasta määrästä saadaan enemmän irti, elintaso nousee vääjäämättä. Tuotantoa kannattaa siirtää sinne, missä tuotannon vaihtoehtoiskustannukset ovat alhaisimpia.

Sinänsä toivoisin, että tällaisiin teknisiin selityksiin ei edes tarvitsisi tukeutua, mutta arvoihin vetoavat "valtiolla ei ole asiaa päättää yksilöiden kulutuksesta" -argumentit kaikuvat usein kuuroille korville varsinkin Suomen kaltaisessa valtiossa, jossa valtioon ei suhtauduta samanlaisella skeptisyydellä kuin USA:ssa. Toki muutamat anarkisteiksi itseään kutsuvat hörhöt sanovat vastustavansa sekä valtiota että vapaakauppaa mutta "valtioton" vasemmistoanarkismi on pelkkä propagandavehje, jolla valtaa siirretään yksilöiltä kollektiiveille.

Barack Obama on huono presidenttiehdokas

Edistyksellisessä Euroopassa odotetaan innolla, että Yhdysvalloissa nousisi valtaan joko nainen tai tummaihoinen mies. Perusteluissa viitataan juuri näihin ulkoisiin piirteisiin (kai tämä on jotain "positiivistä syrjintää"), johonkin ihmeen muutokseen ja siihen sinisilmäiseen, naiiviin Euroopassa vellovaan meemiin, että republikaanit ovat takapajuisia leskien ja orpojen verta imeviä piruja.

(Kannattaa erityisesti katsastaa HS-raadillisen (Fair & Balanced) verran käytettyjä mielipiteitä koskien tulevia USA:n presidentivaaleja. Lähes jokainen näistä kulttuurityypeistä kannattaa jompaa kumpaa demokraattiehdokasta näiden ulkoisten piirteiden takia. Demokratian riemuvoitto! via Pikkupoika.)

Obaman ehdokkuus perustuu mm. vapaakaupan (NAFTA eli Pohjois-Amerikan vapaakauppasopimus) vastustamiseen, Irakista vetäytymiseen ja em. muutokseen.

NAFTA-vastustus on sitä ihmisten pelkoja hyväksi käyttävää populismia. Kimmo Oksasen tapaan Obamalle näyttää olevan epäselvää vapaakaupan hyöty erityisesti köyhille valtioille. USA:n talous ei NAFTAsta ole joutunut kärsimään. Tähän liittyen Obama kannattaa järjetöntä, merkantilismin ajan nationalistista talouspolitiikkaa. Republikaanien ehdokas John McCain kannattaa vapaakauppaa, mikä sopii liberaalia maahanmuuttoa pääsääntöisesti vastustavalle republikaanipuolueelle, sillä maahanmuutto Meksikosta Yhdysvaltoihin ei tule loppumaan ilman vapaakaupan aiheuttamaa elintason kohoamista.

Irakin suhteen Obama on kannattanut lähes arbitraarisia kattoja Irakia miehittävien sotilaiden määrälle ja vastuuttomia, tiettyyn päivämäärään sidottuja vetäytymissuunnitelmia, jotka eivät ota Irakissa vallitsevaa tilannetta huomioon. McCain tunnetusti kannatti sotilaiden määrän lisäämistä huolimatta yleisestä vastustuksesta. Mm. tämän ansiosta väkivalta Irakissa tippui yli 50% alle vuodessa.

Ja sitten on tämä muutos. Kai näille positiivista syrjintää harrastaville ihonväri/sukupuolielin on jokin taikakalu, jolla USA:sta tehdään edistyksellinen valtio. Partisaanipolitiikkaa Obama ei tule lieventämään; miehen äänestyshistoria on tämän hetkisen Senaatin yksipuolisin. McCain on tunnetusti ollut valmis kompromisseihin sellaisissa aiheissa kuin maahanmuutto ja kidutus.

Hillary ei pahemmin Obamasta eroa, paitsi luonteeltaan. Hillary on opportunisti, joka kannatti NAFTAa (joka Kosovon sodan ohella oli Bill Clintonin merkittävin saavutus) ja Irakin sotaa, kun se oli poliittisesti kannattavaa, mutta on sittemmin samoista syistä vaihtanut mielipidettään. Ja päinvastoin kuin Obama, joka sentään näyttää kykenevän ymmärtämään asioita, Hillary kuvittelee asioiden loksahtavan paikoilleen taikakepin heilautuksella.

Libertaarien tähti, Ron Paul, on hieman epäselvä tapaus. Tyyppi on saanut paljon lokaa niskaansa, mm. rasismisyytöksiä, joista suuri osa näyttää aiheettomilta. Paulin talouspolitiikka on fanaattisesta kultakannan kannattamisesta huolimatta ylivoimaisesti houkuttelevinta, mutta ulkopolitiikka (kehitysavun ja esim. YK-jäsenyyden lakkauttamista lukuunottamatta) epäpragmaattista, sinisilmäistä ja vaarallista. Tämän lisäksi mies vastustaa aborttia, uskoo kreationismiin ja yrittää säätää lakeja, jotka ajaisivat Yhdysvaltoja kohti teokratiaa. McCain vaikuttaa jonkinlaiselta flip-flopparilta arvokysymysten suhteen: hän on kannattanut aborttioikeutta, mutta nykyään vastustaa sitä, hän vastusti liittovaltion ehdotusta määritellä avioliitto miehen ja naisen väliseksi liitoksi, mutta on kannattanut homoliittojen kieltämistä Arizonassa, ja hän kannattaa tutkimusta alkiollisten kantasolujen mahdollisiin sovelluksiin.

Täytyy vaan toivoa, että Clinton voittaisi demokraattien ehdokkuuden, sillä McCainilla on paremmat zäänssit Clintonia kuin Obamaa vastaan. Clintonin hippiystävien heitellessä paskaa Vietnamista palaavien veteraanien niskaan, McCain lojui vietnamilaisessa vankisellissä.